Savimaan viljely on osittain henkimaailman asioita, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, aina kuunkierrosta lähtien. Pellon tiivistäminen pilalle on yksi pöljä legenda. Tosiasia on, että savi tiivistyy ja hapertuu normaalien ilmastonvaihteluiden seurauksena. Sateet tiivistävät, kuivuus tiivistää, roudaton talvi tiivistää. Ei taida olla sellaista keliä, joka ei tietyn rajan saavutettuaan tiivistäisi peltoa. Viime syksynä puin lohkolta 5500kg/ha kauraa. Heti kun mahdollista kultivointi siihen päälle hyvissä olosuhteissa. Tänä keväänä maa oli liettynyt maaliskuun lopun sateiden seurauksena. Kuivaminen kesti kauan. Senkin jälkeen syvemmältä löytyi aina märkää maata. Siihen kuitenkin kylvettiin. Sitten tuli kovat sateet päälle. Nippa kuorettuma vältettiin, niin luultiin keväällä, mutta nyt kun viljoja katsoo, niin tiheämpää saisi olla. Kaikesta huolimatta osa jäi sinne kuorettuman alle. Nyt kun pellolla kävelee, niin on kuin asfaltilla kävelisi. Niin on kovaa ja tiivistä. Saman lohkon toinen osa on viherlannoitusnurmella. Ei mitään kantavuusongelmaa. Tiivistä maata. Viljelyhistoria kymmenen vuoden ajalta sisältää täydennysojituksia, kultivointia ja taas kultivointia. Maan rakenne on kohtuullisen hyvä. Sen voi päätellä siitä, että yleensä kaksi äestyskertaa riittää. Myöskin satotasot ovat varsin kelvollisia, mutta sille ei mahda mitään, että väärään aikaan tulevat sateet tai huono talvi leikkaa pois osan maan kasvukyvystä. Koko kesän on ollut nähtävissä, että tilanne ei oikein heikon talven jäljiltä korjaannu ennen uutta, kunnollista routimista. Tässäkin kylällä juttelin eilen erään nuoren isännän kanssa, joka surkutteli, että pelloista menee kantavuus, kun on satanut niin paljon. Se, että silloin tällöin ripottelee ei kuitenkaan tarkoita, että millejä olisi kertynyt. Jotta maa pehmiäisi, niin vähintään 50mm täytyisi jostain löytyä vettä. Mutta tällaisia olettamuksia syntyy, kun asioita katsellaan keittiön ikkunasta, eikä käydä pellolla tarkistamassa mikä on todellinen tilanne.
Yksi syy siihen, että Pohjanmaalla on paremmat laatutulokset, on kyllä tämän kieroutuneen tukipolitiikan seurauksena syntynyt karjatalouden siirtyminen pohjoiseen. Kotieläintuotannon rinnalla syntyy laadukasta viljaa ja viljelykierto on parempaa, kun nurmi on enemmän viljelyssä läsnä. Sen näkee omallakin kohdalla, että ohran hehtolitrapainot putoavat pikku hiljaa vaikka viljelykiertoa koittaa ylläpitää. Pellot lauhtuvat, kun karjan mukana ei tule fosforia. Vaikka tämä meidän ympäristöpolitiikkamme painottaa, että annetaan sinne peltoon niitä ravinteita vain sen verran, kuin kasvi tarvitsee, niin ei se homma noin vaan mene käytännössä. Niillä lohkoilla joilla karjan laidunnuksen seurauksena on fosforit vihreällä satotaso on vaan parempi. Jos fosfori on punaisella, niin vaikka apulantaa saat antaa enemmän, niin ei se vaan yhtä tehokkaasti sinne satoon siirry kuin lohkoilta, joilla itsessän on fosforia jo olemassa. Ph on aina ollut kunnossa, joten se ei voi selittää tätä asiaa. Seutu, joka on jo pitkään ollut viljanviljelyssä kärsii siitä, että ympäristöpolitiikka on sellaista kuin se on.
Tässä nyt pari näkemystä siitä miksi on käynyt niinkuin SAS on havainnut.
