- Eihän siinä tarvihe muuta ku atteekista ostaa sellasia korvatuluppija jokka ei piästä iäntä läpitte tippookaa. Akka saa reohata mielin määrin, vaen ei mene sanoma perille. Alussa Kerttu meinasi puhutella käsimerkeinki, vuan ei sitä monesti tapahtunu. Minä kun en kuullu haokku vae kehu. Sietokyky on mulla jo niin hyvä, että akka saa huutaa saatapeetä eikä mun perse penkistä nouse, Paavo uhosi.
 - Paavo perkele! Sinä nyt lakratat omijasi. Oonhan tuon nähäny kun Paavoki kipasee kun kärppä liikenteeseen jos Kerttu jotahi vihijaa.
 - Vieraehen aekana seon eri asija. Pittee näöttee olevasa vihkikaavanmukanen avijomies.
 - Sehän tuo selittee koko jutun. Vuan onpa tämä tuluppa imassu kiinni tosi luijaan. Vaekka kahenpersijeen voemalla viätee, ei hievaha.
 - Ei oo Jaskalla vielä piäkopassa kaekki palikat paekallaan. Sinähän viännät vikasuuntaan. Ei kae se mahottommia paenu. Kokkeilehan tosinkäsin.
 - No voehan helevetti! Miten minä tuolleen? Ei oo ennen tuommosta erehystä sattunu, vaekka oon näehen kanssa tuohannu toesenni kerran. Polovillaan rukkoellu, että lähe vielä tämän kerran.
 - Alakakeepa joutua sieltä kahaveelle. Pannu paenaa kohta pilolle.
 - Tosijaan käyvään hörppimässä kahavit. Miten vitussa minä väännin vikasuuntaan? Jaska jahkaili.
 - Eipä tuossa vahinkua tullu. Kahavin jäläkeen se sitte onnistuuki ylitoevoen.

---
 -  Oliko siellä kulttuuriopissa se Anneliina? Elli kyseli kun ukot alkoivat hörppiä kahvia.
 - Jaa, sitä melekeen pittää miettijä. Olihan siinä niitä pyllynpyörittäjiä montaki, vaan eipä siinä halut hyrränneet kun piti paenaa roolisanoja mieleen.
Elli ei arvakkaa kuinka taeteeseen pittää keskittyvä ennen ku siitä tolokun saa.
  - Siinä paraski keskittyjä. Suakeli kun päevät pitkät rojottaa pitkin penkkijä.
 - Elli, minä sanon ihan ystävänä. Älä liikaa rienaa taeiteilijan herkkää sieluva. Se voe jättää kipijät arvet, Paavo sävelsi väliin.
 - Kyllä minä näin sen pelin viime kesänähi. Mihin seosi siitä kummentunu. Minä tuon ukon kyllä tunnen. Missä silimä vältyy niin heti on vieraan kimpussa. Vihitty vaemo saa näppejään imeksiä.
 - Voe jumaliste. Minnen jaksa tuommosta höpinää kuulla, Jaska sanoi ja hyppäsi seisaalleen. Päässä vihlaisi kuitenkin niin, että putosi takaisin istualleen.
 - Niin ettäkö mitä? Elliki terhakoitui.
 - Rakkaat ystävät maltakee toki mielennä. Riita vaen pahentaa tilannetta.Ellille sanon että koettasi hillitä hurijaa luontuvaan. Jaskan herkkä taeteilijasielu voe saaha pahankin vamman.

 - Niinpähän tuo lienee. Aena vaen ei muista kuka on vastapelurina. Minä tahon anteeksi Jaskalta. Koeta ymmärtee minuaki. Luonto tahtoo leimahtaa. Ei sille mittee maha. Vaen ohan tässä menty vaekka Jaskalla on herkkä taetejijanmieli..
 - Kovin on ollunna kolijaa kyytijä jo vuoskymmenen. Suatana ei aenuvaakaa lämpimämpää päevee. Vieraelle miehille kiel kyllä laolaa kun satakieli. Mulle vuan selekäsä kiätee ja *****ilee.
 - Älähän nyt Jaska ala rakentaan pahhaan kirveeseen varrenjatkuva. Oottahan tuota huiminneet jo toesijanna tarpeeksi. Minä ehotan etelleen Jaskalle sitä siejätyshoetuva. Tiijä jos se tepsii vaekeuksiin.
 - Minkämoesta se Peräläenen on ehotellu? Etteihän ihan...Elli kihersi.
 - Myöhemmässä vaeheessa kun on saatu perheessä taas roolit kohilleen voijaan asijoeta palakita luonnonmenetelillä. Ellille siitä ei parane vielä selevittää. Vuan aekapa sen näöttee tulleeko asijasta tolokkuu... Tuota, tuota.. Se moponremontti jäe meillä kesken. Eiköhän lähetä kahtommaan jos se alakas saamaan kipinätä. Ellille suurkiitokset kahvista. Minähän tuota oon melekeen joka päevänen kahavivieras.
 - Eihän nyt sentään jokapäevänen. Usijamminnii suattas käyvvä. Yksin täällä kotona kun Jaska raataa tuolla töessä.
  Paavo vilkaisi Jaskaa mutta huomasi tämän olevan aevan kun ei oesi kuullukkaan

  - No, katotaan kun satun kulukemaan ohi. Mukava seon Ellin sankaa puristaa, Paavo sanoi.
  - Niin ja Ellin runkoo. Vaen ihan sama. Ei joo palijo vetoja. Ulukoestaminenhan on päevän sana.
  - Joo! Mitäpä sitä itte urakoe kun on varalta miehiä. Eiköpä tuossa riittäne sinullehii. Eipä se palijo siinä hommassa kulu.
 - Pikkusen se jurppii. Vaen eipä tuosta kehtoo tämän kummempija käräjiä nostaa. Vaen sovitaanko että mennään joku päevä Tonttisen Reetan porinoelle? Ostetaan pitkä pullo ja lystäellään kahen persijeen voemalla. Ja jos se Reeta on suohullaan niin voijaan nuapureina hyvässäsovussa vuorotella. Soppiiko?
 - Vaen jospa sulla se maha?
 - Riski on otettava. Tullee siitä Reetan aeneesta niin kepijä humala. Se vaen kun rikkoo vattan. Onko se sulle semmosta teheny?
 - Ehei! Mulla on sisusputket rosteria. Ne kestää vaekkä rikkihappuva imaseisi. Ei oo tähän päevään kaolapaskaa työntäny, aenakaa viinan takia.
 - Lähetäänkö?
 - Mikä ettei. Pittää kae muutama välipäevä pittää.Jos niitä noeta heinikoeta panisi pakettiin. Sehhii homma on menny helepoksi. Sannoo urakkamiehelle, että tuosta se alakaa ja tuohon loppuu.
 - Seon tosi. Ei siinä kauaa meilläkää nokka tohise kun pojat rynnistää. Taesivat puhua että huomissa päevänä tulisivat Kitulaan. Kyllä pojat homman hoetaa. Kunhan vaen isännällä on pikkusen sitä rahhaa.
 

- Sehän ei tuota tuskaa. Rahamyllyt pyörii kahessa vuorossa ja pankit niitä jakelee pahemmin kyselemättä millon maksat takasi. Kitulassaki on rahavirrat veohtonneet Ellin ohojastamana ittään jos länteen. Varsinnii se Tupperitouhu jurppii.
 - Näenhän se on. Heleppuva on ja melekeen pittää sanuva että rikastuva meinaa väkisin. Ei kerkijä kierrättää etteenpäen tarpeeksi nopijaan.
 - Taetaa sillä Peräläesellä rahaa olla. Miten tuo oesi jos nakkaesit Ellille muutaman satasen silloen tällöen. Lievittäsi natkutusta meleko laella.
 - Ei kae se siitä ilosta palijo oo. Maksanko sulle vae Ellille?
 - Eihän se Elli ossaa rahhaa käöttää.Minä sen siijaan tiijän rahan arvon. Se ei minun näpistä niin helepostilöysääkkään.
 - Pijetään so*****na, että näen tehhään. Onko sulla vastata viisisatasesta?
 - Eipä tuo sattunu olemaan mukana. Vaen kelepaa mulle kokonaanki. Eipähän tarvihe pahhaa mieltä kantaa, että varkaessa on, Jaska vuolaasti selitti.
 - Olokoon menneeksi. Turhempaanki oo rahoja pannu.Pikkusen ylläpitokuluja sulle, Paavo sanoi ja ojensi rahan Jaskalle.

  Jaska pyörähti kuin kärppä selin tuvan ikkunaan. Sieppasi rahan ja sulloi sen nopeasti puserontaskuun.Kumartui taas mopon moottorin puoleen ja kuiskasi Paavolle:
  - Yhteistä se on kavereilla tavara.
  - Niinhän se on, Paavo nauroi. - Mutta eikö se tuluppa jo irtuva. Nysväät sitä koko päevän.
  - Ku eijoo kunnon avvaenta. Putkitongit pittää hakia, eikö tuo sillä?
  - Ei helevetissä. Säret koko menopelin. Mitä pienempi avvaen sen pienemmät vahingot.
  - Tämä on ruostunna kiinni ja oot nulijannu nuo kulumat pyöriöiksi jakoavvaemella.
  - Kuka siinä on koko aamun nulijannu. Luulin että sulla on homma hoijossa. Taesimpa erehtyä.
  - Leka tähän pittää hakia? Ei oo totta että näen luijjaan punotaan tuluppa.
  - Eikös se ollunna Kitulainen joka aluksi veti väärään suuntaan kahen perseen voemalla.
  - Se sillon inahtanukkaa. En tiijä minkä tekisi.
  - Katoppa kun vanahempi mies näöttää. Kun on oekijat vehkeet niin ei oo puolta palavaa.

  Paavo otti avainlaukusta oikean tulppaavaimen ja väänsi tulpan auki.
  - Perkele. Nyt minä taian suuttua. Sinä tahallaan minua kurmootit?
  - Oli niin kivaa kahtua sinun äherrystä. Älä ny tyrhasta vejä herneitä nokkaan. Muista että ollaan kavereita, Paavo nauroi.
 -Tämmon jo paremminnii pilikan tekkoo. Oesit tuon saanu itehhi. Vituttaa meinaa.
  Paavo puhdisti tulpan ja pisti paikalleen. Jaska vaan murjotti.
 - Raohotu toki. Eihän tässä kuinkaa käönnä. Kokkeillaan joko se taoti parani, Vaeko paheni, Paavo sanoi ja polkaisi värkin pyörimään.
 - Ottaako kierroksia höylimmin,Jaska jo leppyen kysyi.
 - Niin on kuin hihinalta otettu. Kyllä tällä ny posottellee kotvan. Vaan tosijaan huomenna sulloon ne rehukiireet. Tae mitä kiirettä sulla muuta kun maksaessa. Oesi vaen hyvä ilima.
 - Joo, seon heleppo rahalla maksaa. Tuliki tili sopivaan aekaan. Oesikki ollunna tiukan takana maksaa.
---
 Kun rehut oli saatu käärittyä muoviin ja Jaskalla tuntui työt olevan vähissä niin Elli sanoi:

 - Hoija asijat siihen jammaan että huomenissa mennään mustikoeta poemiin. Ilimaseksi tuolta metästä saa kun vaen hakkee.
 - Minä se en taija semmosiin hommiin alakaa. Oesi niitä harijotuksiakin.
 - Eipähän niitä taija koko kulttuuri iltaa tulla. Kärhämäenen ei jouvva, eikä kulttuurisiteeriä oo näkyny. Taesi sehi homma loppuva kuin päättömän kanan lento.
  Sepä minun kuitenki pittää käyvvä kirkolla asijoella. Mene sinä sinne mehtään. Sullon notkijampi selekä.
 - Sielläpä karhuja. Minnen tohi yksin lähtijä.
 - Lemmonko minä voen jos karhu sinut syö?
 - Oesit miehisenä tukena ja näöttää ne marijat paenuvan isännänki naamariin.
 - Hyvijähän mustikat on syyvä ja ne herättää seksihaluja, että...
 - Taija sulla herätä vaekka usisit mustikkapöntössä.
 - Joko siitöki piti alakaa halaveeraamaan. On se kumma....
 - Puutteessapa tässä on saanu kituva.

 - Höh, ohan sulla Kärhämäenen ja se toenennii!
 - Mikä toenen? Elä ala taasen venkoella. Oo kettää. Kärhämäenen liikkuu henkisemmällä tasolla. Se ei erotiikasta välitä.
 - Olipa tuo Tont...tonttuna jouluna. Jaska vetäisi takaisin kun huomasi puhuvansa läpiä päähänsä. - Tottuuvessa pysyväkseni niin on se kaohijaa nykyvään tuo erotiikkavouhotus. Pitäs panna panemasta päästyvään. Ennää ei joo ihiminenkää joka ei oo kuksinu kaekkija naapurin emäntijä piikoesta puhumatta.
 - Sepä on luonnollinen tarve. Vietti joka on lahajaksi saatu. Kyllä se rakasteleminen on ihanata.
  - Joo vieraan kansa? Minä jos vihijaan, niin on päätä kipijänä ja perseessä muuta vaevoo.Vaen johan silimään nousoo kiilto kun Kärhämäinen tullee maisemiin, On se niin monet kerrat nähty. Siitä toesesta en rupija tinkaamaan: Melekeempä suosittelen.
 - Oo siinä ny horinoinesi.Pelekkää puppua poriset. Mulla eijoo kettää.
 - Niin kukapa se tunnustaa jos sittekää kun joutuu rysän päältä kiikkiin.
 - Lopeta jo. Minnen jaksa sinun kansa vatuloija tuntikausia. Sen pökkelö. Huomeaamuna mennään mustikkaan. Vien vaekka väkisin.

 - Äläpäs oo niin halleluijjaa siinäkää asijassa. Tässon semmonen poeka joka ite kahtelee omat polokusa. Siihen ei tarvihe akkaväjen vaevaotua määräämään.
 - Katotaanhan kumpi se pitkän korren vetäsee, Elli sanoi uhkailua äänessään.
 - Kah kestäähän tuo koettaa. Vaen harvon se tuuli isuva kiviä liikaotta. Siinäpä puhltelet. Se voe olla että meikäläesen pittää olla sillon kokonaan eri suunnalla.
 - Kuhan ny siinä kometiijaasi pellaat. Koska kumminki näöttää marijakeitto paenuvan Kitulaisenki kitusiin, niin siitä vaen salolle.
 - Sepä on kulttuuri tärkijämpää ku marijat, Jaska yritti.
 - Kyllä se on halleluijaa, että Kitulaenen noukkii marijoja kuin pyhät pojat.
  Jaska alkoi suorittaa esivalmisteluja aamua varten. Aikaisin pitäisi herätä ja Elliltä vielä salaa. Se ei olisi helppoa uneliaalle miehelle.Jaska koetti miettijä keinuva miten herätyksen saesi huomaamatta.
 Toki hän tiesi, että Ellikin oli aika sikiäuninen, mutta ei oekein passannut riskeerata.
 Aivan mahdottomiakin herätyksiä Jaska suunnitteli, mutta aina oli se että homma oli äänekästä.
 

Viimmein hän päätyi kompromissiin, että se oli korkijampijen voemijen tahto jos ei heränny luonnonmenetelmällä, niin marijareissuun oli mentävä.
 Onneksi oli mäöräkoeranperse sattumalta säästyny jemmaan. Nelijä keskinkertasta putellia Jaska imasi ennen nukkumaan asettumista. Nän luotti vahavasti siihen että luonnollinen kusihätä antaa herätyksen varmasti ajoissa. Elli ei hoksaes mittää ja mopon saatto lykätä tien varteen, ettei senkää päpätys herättäesi Elliä..
 Eikähän Ellikään niitä herkkäunisimpia ollut. Monesti meni aamulla nukkuminen pommiin.Jopa Jaska havahtu ensin nykkimään Elliä tissinkoetolle.
Niinpä illantullen Jaska imasi kalijat tuulensuojaan ennen kuin änkeösi Ellin kylykeen.
 Kalijan vaekutus oli jonkulaenen noen äkkijä kurkuun kaajettuna. Vaen paremminhan se uni tulisi. Jaska luuli.

Vaen luulohan eijoo ikkää tievon väärti. Äkkijä imastut kalijat eivät teheneetkää hyvvää Jaskan mahalle.
 Vaen muutama tunti ja Jaska heräsi outoon tunteeseen. Tuntu että tavaraa pukkaa molemmista päestä. Nyt oli posliinipytty tarpeen, kun oli niin lähellä.
 Kaolapaskaahan sitä alako tulemaan kurkun täyveltä. Elliki tuosta valapastuu ja tullee ihimettä kattomaan:
  - No, niin! Johan se kelepaa isännällekki posliini. Koko kesän siinä on jumputtanu sisävessan tarpeettomuutta. Vaen kuinka oli nyt tarpeeseen.
   Vastaukseksi Jaska yökkäsi entistä lujempaa.
  - Mikä se täällä haesee, Elli huomaa outoja aromeita ilimassa. - Et kae sinä saakelin pokiö oo paskonu housuusi.Jo on aekoehin eletty.
  - Pilikkaa siinä vielä. Toeseen äkkijä sikalentsu iskee, niin tämä vaen pilikkaa. Täötyy myöntää että oli valinnan paekka kumpaa päätä pyttyyn työntää. Näen vaen sattu käömään. Kuumettaki on varmasti viisikymmetä ja yliki.
  - Oot sinä asukas, ei voe muuta sanua... Vae sikalentsu. Aamulla vaen mustikkamehtään. Siellä tekosaerauvvet paranee...

 Alapa siivota itsesi. Jumaliste kyllä pitääkin olla äijällä mahassa varsinainen Outakolonkin tehdas, Elli sanoi ja paiskasi vessan oven kiinni.
  Eihän siinä Jaskan auttanut muu kuin alkaa korjaamaan vahingon jälkiseurauksia. Maha mu- rahteli vieläkin ja olo oli mitä melkoinen.
  Jaska riisui itsensä ja suihkun alla siisti vahingon tuomat seuraukset itsestään. Vetäisi sitten kylpytakin päällensä ja lähti takaisin asuinhuoneisiin.
  - Mihin sinä ne housusi laitot? Et kai odo-ta, että minä niihin puuttuisin, Elli tivasi.
  - Sinne minä lattialle. Sinäpä se olet sitä varten, että siistit huolehdit. Voitkin pestä kun välipäätä tulee.
  - Vaan nyt pomppasi! Minäpä en sinun paska- housuihisi koske.
  - Pesihän tuo Reetakin, kun vahin...
  - Mitä! Milloin se Korven Ruusu olisi sinun paskahousuja pessyt? Nythän minä aloin käsittää sen flanellipaidan katoamisenkin. On melko varmasti siellä Tonttisen mökillä. Tunnus- ta justiinsa!
  Elli oli sähköä täynnä ja Jaska tunsikin o- levansa todella pahassa saranassa. Jaskan aivot kelailivat eri vaihtoehtoja. Mutta kaikki  ne tuntuivat  heppoisilta. Tunnustus kaikista kamalimmalta vaihtoehdolta.
  Tuntui, että hyökkäys oli nyt paras puolus- tuskeino. Jaska loikin jäätävän katseensa El-liin ja tiuskaisi vihaisesti:
  - *****jako siinä utteeraat? Mene katsomaan niin saat rauhan sielullesi. Vastauksia odot-tamatta Jaska poistui vessaan putsaamaan hou-sujaan.

Vae ny taetaa Jaska olla paskassa kaenaloetaa myöte.

  Keskikesänaamu valkeni nuhruisen sateisena. Raskaat pilvet riippuivat  matalalla  Kitulan viljelysten yllä. Vastaniitetty sekä paalattu
sato oli puhtaanvalkoisina, "jättiläisenmuni- na", pellon vierustalla. Ja vettä tuli kaata- malla.
  Kitulainen heräsi peltikaton kohinaan, Ääni oli ihaninta musiikkia Jaskan korville... Ku-kapa mustikoita sateella poimii.
  Hyvillä mielin Jaska  nousi lataamaan ensi-töikseen kahvinkeitintä. Olipa se ollut taas-sen tipalla. Nyt piti jo ennakkoon keksiä verukkeita marjasavotalta säästyäkseen.
  Jaskalle tuli mieleen yöllinen vahinko. Oli epävarmuutta millä mielellä Elli tapausta nyt muistelisi. Ehkä oli otettava käyttöön pehmeä sovitteleva käyttäytymismalli.
  - Kulta! Nousepas kahaville. Saatkin  kahden
munan kassa keitettyä kahavia. Tein vielä lämpimät juustovoileivät. Jaksat sinne tuotanto-laitokseen. Minulla on tässä monenlaista kupsehtimista. Pittää tarkistaa onkos linnut nokkineet paaleihin reikiä ja muutakin tarkistamista löytyy. Oli se kyllä harmi kun tuollaisen satteen teki. Olisi ollut niin ihanaa oman kullan kanssa mennä metsänsiimekseen, kehräämään, niin kuin runoilija sannoo.
  Elli oli hiukan hämmästynyt miehensä tavallisuudesta poikkeavasta käytösmallista, mutta sitten päätti nauttia kerrankin olostaan.
  - Oi kiitos! Oletpa sinä ollut huomaavainen
ja noin kauniisti kattanut kahvipöyvänkin. Ossaat sinä kun vain haluat tehdä naisen onnelliseksi. Kuinka runollisesti sanoitkaan "metsän siimekseen kehräämään" Aivan rinta pakahtuu.
  - On niin ihanata kun on ymmärtäväinen vaimo joka osaa antaa miehen tuntea olevansa mies.
   Lempeitä sanoja heiteltiin puolin jos toi- sin. Auvoisa avio-onni kukoisti.
  Kun kahvit oli juotu niin mies alkoi penkoa laatikkoa jossa olivat kaikki veroasiat. Vil-kuillen Elliä Jaska sanoi:
 - Minäpä alan tekemään tuon satokirjanpivon.
Kun ei tullut siitä mustikkaan menosta sitten
mitään. Sade tuli sotkemaan niin tarpeellisen
asian.
  - Mukava on kun olet sinäkin huomannut asian. Marjat ovat luonnonmukainen ja puhdas ravinto. Ihan ilimaista vielä.
  - Aivan! Harmi vaan, kun tuli sää sotkemaan suunnitelmaa.