Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 03.02.12 - klo:14:05

"Kannattaako ostaa Lamborghini kuoppaisen hiekkatien päähän ?"

Eli toisin sanoen.. Kannattaako jalostaa lehmää herumaan 60 kiloon jos oman tilan rehustus on suunniteltu pidettävän sellaisena etteivät yli 45 kilon herunnat ole edes mahdollisia

Tätä minä olen aina pohtinut. En tiedä pohditaanko tällaisia asioita jalostuskursseilla ?

Kattokaapa VG:n käyttölistan sonneja. Runkoindeksi on lähes kaikilla alle sata ja tuotosindeksi 110-130. Millä näitä tulevia lehmiä pitäisi syöttää? Ei ainakaan karkearehulla, mikäli rungolla ja pötsin koolla on minkäänlaista positiivista korrelaatiota.

Rungolla ja pötsin koolla on takuulla positiivinen korrelaatio, mutta niin on myös isoilla runkomitoilla ja suurella elatusrehun tarpeella. Jostain syystä Suomessa on ainakin joissain piireissä saatu lyötyä läpi ajatus siitä, että hyvän karkarehunkäyttäjän pitää olla rungoltaan iso( ja tarkoitan isolla jotain tämän tyyppistä runkoa: http://www2.mloy.fi/SKJOWeb/WWWjasu/BullData.asp?strBreed=USA&strHBNo=000002300873&strLang=FI    = Korkea lehmä jolla on paljon rungon kapasiteettia.

Jos tarkoitus on tuottaa maitoa karkearehulla, niin lehmän pitää kuitenkin olla lähtökohtana suht pienikokoinen. Tähän pienehköön lehmään pitää saada yhdistettyä kokoon suhteutettuna iso syöntikyky.
Uusi- Seelanti on ääriesimerkki maidontuotannosta karkearehulla. Ja Uuden- Seelannin paras holsteinsonni näyttää tälle: http://www2.mloy.fi/SKJOWeb/WWWjasu/BullData.asp?strBreed=NZL&strHBNo=000000105038&strLang=FI   Mint- Editionin runkarvostelu on aika lähellä  karkearehunkäyttäjän optimia. Pieni lehmä, jolla on kokoonsa nähden leveähkö ja syvä runko(mutta kuitenkin kohtuullisen maltillinen) ja hyvä tuotosarvostelu.  Kyseessä on toki ääriesimerkki, mutta hieman tuohon suuntaan pitäisi pyrkiä jos on tarkoitus tuottaa paljon maitoa esim. hyvin karkearehuvaltaisella appeella.  Maailmalla puhutaan paljon apelehmästä (TMR cow), mutta se on synonyymi rungottomuudelle. ( Lehmä ei kehitä itselleen vankkaa runkoa, koska se on ruokittu suht väkevällä appeella)  Pahin yhdistelmä hyvin karkearehuvaltaisessa ruokinassa on iso, rungokas lehmä jolla on matala tuotoskyky= iso lehmä joka syö paljon, omaa ison elatusrehutarpeen, mutta omaa matalan perinnöllisen tuotostaipumuksen.  Uusi- Seelanti rungon jalostustavoitteineen on ääriesimerkki, samoin ns. apelehmä (joka on siis väkevän appeen käytön lopputuloksena saatu runkomalli) Suomalainen ruokinta ei oikeastaan koskaan mene ihan näihin ääripäihin, mutta perustetta isokokoisen ja rungokkaan lehmän tavoittelemiselle karkearehun syöjäksi on hieman vaikea keksiä.
Noihin käyttölistan pienirunkoiset ja korkealla tuotosarvostelulla varustetuttuihin sonneihin tulee sellainen ajatus, että luetaanko arvosteluja jotenkin "nurinpäin". Eli sonni periyttää pieniä tyttäriä, joilla on korkea tuotos= niitä ei voi ruokkia normaalilla väkevyydellä. Sonnin arvostelut ovat kuitenkin peräisin tyttäristä jotka on ruokittu ihan keskivertokarjassa, keskivertoruokinnalla.

Ehkä tällä rungon jalostamisella on ollut merkitystä vielä pari vuosikymmentä sitten. Nykyään runkoa jalostamalla ei saada enää hyötyä. Oma isäni aina silloin tällöin katselee hiehoja ja tekee johtopäätöksiä: "Tuolla on leveä rinta, siitä tulee kova lypsäjä!" = hedelmällistä maaperää eräiden firmojen myyntitykeille 

Ollaanpas sitä nyt asiapitoisella päällä.

Ensinnäkin viime sivulla olevaan Trajanuksen kommenttiin; olen aivan samaa mieltä siitä että lehmien tulisi olla tuotoksen mukaan tasalaatuisia, eikä fenotyyppisellä tasalaatuisuudella ole oikein mitään tekemistä käytännön eikä talouden kannalta. Olen sitä itsekin koittanut tavoitella ja vielä on tekemistä. Esimerkiksi meillä on ensikoiden tuotokset olleet välillä 6300-11000 ja eroa on siis liikaa! Tärkein syyhän tuotoksen suhteen tasaisuudessa olisi ruokinnan yksinkertaistaminen. Nyt joudutaan lisärehuin täydentämään paljon lypsäviä kun vähemmän lypsäjille riittää perusrehut. '

Oli myös vuodosta kyse. Ensikoilla vuoto on aina perinnöllinen vika. Jos vanhemmilla lehmillä ei ole ensikkona ollu vuotoa ja yhtäkkiä on niin se on 99% varmuudella piilevästä poikimahalvuksesta johtuvaa eli kalsiumin puutetta. Kalsium osallistuu moniin elimistön tehtäviin ja yksi niistä on sulkijalihasten toiminta; vetimen päässäkin on sellainen. Meillä on kyllä peinnöölisenä vikana ensikoilla vuoto melkein kokonaan hävinnyt mutta vanhemmilla lehmillä vuotoa esiintyy justiinsa tästä kalsiumin puutteesta. Ainakaan ay:n kohdalla ei ole vuodosta mitään ongelmaa, enemmänkin lyposettävyys on hidas mutta kaikkea ei voi saada.

Täällä taitaa olla useampi holsteinin kannattaja. Ay ei parane kun siihen laittaa mustaa, se on vaan 1.polvessa risteytyselinvoimaa, seuraava risteytys on yleensä kurjaakin kurjempi lypsikki jossa yhdistyy vain ay:n ja holsteinin huonot puolet, mutta 3. risteytys saattaa olla jo ihan kohtalainen. Tämä on kivisempi tie. Jos ay:ta on karjassa ja haluaa siitä eroon niin tapoja on monia; hitain mutta paras tapa saattaa olla se että ay.t saavat lihasonnia ja vähintään puolet holsteinista seksattua ja loputkin normia oman rodun sonnia. Viiden vuoden päästä sulla on melko lailla 100 % holstein karja ja viisi vuotta menee nopeaan.

En kuitenkaan pidä ayrshireä niin huonona rotuna että se pitäisi lopettaa karjoista. Ay:n jalsotustyö ei sovi laiskalle eikä lannistujalle - se vaatii vähän enemmän paneutumista ja työtä mutta palkintokin voi olla aika makea. Monet robottitilalliset (taas yksi tuttu kertoi) että kuinka äykyt oppii heti robon tavoille ja kulkevat syömässä ja lypsyllä. Eli ay voi ollakin se laajentajan tulevaisuuden rotu, älkää heivatko niitä kovin hätäsesti.

Tuo runko keskustelu onkin mielenkiintoinen. minäkin olen olllut tähän saakka siinä uskossa että kookas ja laajarunkoinen on paras lypsäjä. No meillä tämä tällä hetkellä  toteutuu. Runko on varmaan sellainen että ääripäät ovat kumpikin huonoja; liian iso tai liian pieni eivät ole tuotoksen eikä kestävyyden valossa toivottavia. Yleensä hyväksi syönti ja tuotoskapasiteetiksi itse miellän hyvän lypsytyypin (yli 5) ja rungon syvyyden (7-8) ja korkeus ay:llä yli 145 cm. Ainakin meillä tämän tyyppiset lehmät ovat lypsäneet hyvin. Myös rinnan leveys on oltava hyvä.

Suki: mainiota perintötietoa isälläsi, kysele ja ota ne ylös. Noita viisauksia koitan välillä lypsää anopilta mutta ei hän jaksa niitä enää muistella ja on halunnut unohtaakin.

Tämä ei kuitenkaan tuota uutta sonnipolvea. Erittäin tärkeä nuorsonnitestaus jääkin meille pikkukarjojen omistajille. Nuorsonnin käytössä on aina riskinsä, mutta toisaalta myös suuri mahdollisuus. Tällä hetkellä meidän paras lehmä (ay) runttaa 15600 vuoteen ja on alunperin nuorsonnista  .Uskon nuorsonnien tason nousseen ja edelleen nousevan valtavasti genomitestauksen myötä. Pian tulee aika, kun sonneille ei enää tehdä jälkeläisarvostelua vaan kaikilla on pelkästään genomi-indeksit.

Siinä kaks suurta sudenkuoppaa. Tulevaisuuden navetat on pihattoja, miksi eläinainesta ei testata tulevaisuuden olosuhteissa?

Ja jos nuo genomit alkaa elää samalla lailla omaa elämäänsä paperilla kuin NTM:kin, niin tervemenoa.

Paria genomisonnia otin aikanaan rapakon takaa pyttyyn, jäi hetkeksi käyttämättä ja nyt ensimmäisten arvostelujen jälkeen  hyviä ovat vieläkin- ainoastaan tulevat käytettäväksi eri lehmille kuin alunperin suunnittelin.. 

MF:lle laitoin blaupunktia. Se on venomitestattu.

MF:lle laitoin blaupunktia. Se on venomitestattu.

Venomin tilutus on parhimmillaan just Blaukkarilla ja savipölyisellä kajarijärjestelmällä kuunneltuna 

Ehkä tällä rungon jalostamisella on ollut merkitystä vielä pari vuosikymmentä sitten. Nykyään runkoa jalostamalla ei saada enää hyötyä. Oma isäni aina silloin tällöin katselee hiehoja ja tekee johtopäätöksiä: "Tuolla on leveä rinta, siitä tulee kova lypsäjä!" = hedelmällistä maaperää eräiden firmojen myyntitykeille 

Samalla "vanhan kansan" periaatteella oma setäni vanhana karjamiehenä katseli vasikoita ja hiehoja. Kahteen asiaan kiinnitti huomiota. Toinen oli turpa, mitä leveämpi se oli, sen parempi lypsäjä eläimestä tulee. Ihan järkeenkäypää sinänsä. Toinen seikka oli nahka. Jos vasikalla oli paperinohut nahka, siitä tulee hyvä lypsäjä. Sekin ihan looginen asia, sillä yleisesti ottaen ne paksunahkaiset pönikät tuppaavat vaan rasvoittumaan    Kyllähän sitä itsekin tulee joskus nipisteltyä lehmiä samalla periaatteella ja kummasti tuo uskomus pitää vaan paikkaansa    Parhailla lypsäjillä on tosiaankin hyvin ohut nahka. 

Sitähän se vanha kansa sano jotta kun on isot utareet on hyvä lypsäjä. 

Sitähän se vanha kansa sano jotta kun on isot utareet on hyvä lypsäjä. 

Mä olen kuullut vaan sen, että maitosuonia katsellaan ja siitä ennustetaan lypsävyyttää. Aika hyvin se toisinaan pitääkin paikkansa.

Nämä vanhankansan ennusmerkit ym.  pitivät aikanaan sen verran hyvin paikkaansa että joku sai päähänsä alkaa kehittelemään indeksilaskentaa...
Nykyään näillä vanhankansan ennusmerkeillä perustellaan indeksien toimimattomuutta...

Sitähän se vanha kansa sano jotta kun on isot utareet on hyvä lypsäjä. 

Ja sitten sanotaan että "hiehon täytyy olla ohutnahkainen ja pitkähäntäinen" jotta siitä tulee hyvä lypsäjä. Tää pitää kyllä paikkansa.

Sitähän se vanha kansa sano jotta kun on isot utareet on hyvä lypsäjä. 

Se Tukiaisen Johanna on sit varmaan hyvä lypsäjä. 

Lainaus käyttäjältä: Trajanus - 08.02.12 - klo:18:05

Sitähän se vanha kansa sano jotta kun on isot utareet on hyvä lypsäjä. 

Se Tukiaisen Johanna on sit varmaan hyvä lypsäjä. 

Tuo ei pidä paikkansa ei ainakaan ihmisillä ja hyvin usein ei myös lehmilläkään. Useat hyvin pienirintaiset naiset yllätyvät kuinka hirveesti tulee maitoa. Kun taas isorintaiset ovat yllättyneet ettei heille tule maitoa ollenkaan riitävästi ja saattavat melko pian siirtyä vauvan vastikeruokintaan.

Tämä selittyy samalla mitä lehmämaailmassa jos utareet ovat täynnä muuta kudosta kuin maitoa tuottavia tiehyita niin maitoa ei tule. Tämä muu kudos on usein rasvaa ja lihasta. Tämän takiahan hiehojen utareita ei saa rasvoittaa ja lihasutaretta koitetaan välttää jalostuksen keinoin. Jokaisella on aina navetassaan joku ensikko tai vanhempi lehmä jolla ei ole yhtään suuri utare silti kun katsot sen lukemat kun se on mennyt umpeen; saatat yllättyä; mitä täh, tollasesta pikku-utareesta tämä on heruttanut 10-tonnin!

Lainaus käyttäjältä: de Citonni - 08.02.12 - klo:21:02

Lainaus käyttäjältä: Trajanus - 08.02.12 - klo:18:05

Sitähän se vanha kansa sano jotta kun on isot utareet on hyvä lypsäjä. 

Se Tukiaisen Johanna on sit varmaan hyvä lypsäjä. 

Tuo ei pidä paikkansa ei ainakaan ihmisillä ja hyvin usein ei myös lehmilläkään. Useat hyvin pienirintaiset naiset yllätyvät kuinka hirveesti tulee maitoa. Kun taas isorintaiset ovat yllättyneet ettei heille tule maitoa ollenkaan riitävästi ja saattavat melko pian siirtyä vauvan vastikeruokintaan.

Tämä selittyy samalla mitä lehmämaailmassa jos utareet ovat täynnä muuta kudosta kuin maitoa tuottavia tiehyita niin maitoa ei tule. Tämä muu kudos on usein rasvaa ja lihasta. Tämän takiahan hiehojen utareita ei saa rasvoittaa ja lihasutaretta koitetaan välttää jalostuksen keinoin. Jokaisella on aina navetassaan joku ensikko tai vanhempi lehmä jolla ei ole yhtään suuri utare silti kun katsot sen lukemat kun se on mennyt umpeen; saatat yllättyä; mitä täh, tollasesta pikku-utareesta tämä on heruttanut 10-tonnin!

Siis eiku mä tarkoitin lypsäjää, en lypsettävää.