En edelleenkään ymmärrä tuota usenpaa rehunjakoa, apevaunulla ainakaan, itellä nelirivinen robonavetta, leveäpöytä ja jako kerran päivässä. Siitä on kyllä huolehdittava et apetta on aina tarjolla. Tuotos kumminkin kymmenpuoli.
Juu, ei mitään hyötyä useammasta jaosta jos ape on kunnollista ja säilyvää. Mattoruokkijat ja kiskovaunut jakavat useammin koska ne eivät pysty jakamaan kaikkea kerralla. Tästäkin on tehty mainoskikka, lehmää se ei kiinnosta oikeastaan ollenkaan.
Se on muuten niin, että mattoruokkijan ääni pistää lehmän liikkeelle. Käyntiääneen sisältyy tieto siitä, että on tulossa jakoon hyvää rehua. Jos rakentaa robottinavettaa, kannattaa pohtia tarkkaan, miten lehmät liikkuvat ja millä. Leveä ruokintapöytä voi toimia tai sitten ei.
Ihmettelen kirjoituksia täyttöpöytä-mattoruokkija-virityksistä. Ei ne mitään "hässäköitä" olea, vaan osa toimivaa karkearehuruokintajärjestelmää.
Mitä mattoruokkijan tehoon tulee, ei sataneljäkymmentäpäisen lypyslehmäjoukon rehun jakoon mene kuin parikymmentä minuuttia, jos koko vuorokauden tarve ajetaan pöydälle, mutta miten sorkan liike etenee, siinä on koko jutun pointti.
Näillä sivuilla mullimiehet antavat viisaita ohjeita lypsykarjatilallisille. Ei kannata kaikkia viistaita uskoa. Robottilypsystä tietävät parhaiten ne, joilla on robotti itsellään, sama koskee asemalypsyä.
Oma kokemukseni lypsykarjanpidosta lähtee liikkeelle parsinavetasta, sitten pihatosta kalanruotolypsyasemalla leveällä ruokintapöydällä ja pian kuusi vuotta robottilypsystä kapealla ruokintapöydällä. En vaihda nykyistä lypsyjärjestelmää asemalypsyyn, parsinavettaan voisin palata persunavetan kokoiseen, kahden lehmän yksikköön, kuitenkin konelypsyllä.
Mitä itse pohjaratkaisuun tulee, niin lehmäliikenne ratkaisee koko pelin, ei 2+2 tai 1+4 tai 5 tai mitä niitä vaihtoehtoja nyt onkaan.
.
?
