Animalialainen on taas pitkän päivän ollut pelastamassa maailmaa, avaa kerrostalokoppinsa oven ja vastassa on rakastava koira häntäänsä heiluttaen.
Miten tärkeäksi ja rakastettavaksi maailmanpelastaja itsensä tunteekaan.
Koira vaan haluu äkkiä lenkille, kun on melkein kussu ja paskonu omaan päivähäkkiinsä. (Pakko pitää päivät häkissä, kun se muutoin sotkee koko huushollin ikävissään.) No sitte vaan lenkille ja tarpeet jonkun kapitalistisian portin pieleen.