Sodan jälkeen saksassa alettiin esittää näytelmää jossa kirjan tapahtumat käytiin läpi näytelmän avulla.
Tälläkin palstalla on mietitty syytä miksi saksan liittokansleri heti valituksi tultuaan käy pyytämässä anteeksi naapurimailtaan natsien hirveitä tekoja - tässä kohtaan ajattelin valottaa sitäkin syytä.
**********
Kun näytelmällä oli ensi-ilta kuudessa Saksan kaupungissa samanaikaisesti, kukaan ei voinut tietää, miten yleisö suhtautuisi siihen. Näytelmä eteni läpi kahdeksan lyhyen näytöksensä. Natseja ei nähty näyttämöllä, mutta heidän läheisyytensä tuntui painostavan joka hetki.
” Anne Frankin esitys on saavuttanut niin suuren menestyksen sen vuoksi, että se on auttanut ihmisiä omakohtaisesti ymmärtämään historiaa sitä tuomitsematta.
”Seuraamme Anne Frankin tarinaa kuin korutonta ja riipaisevaa syytekirjelmää, joka kertoo ihmisten epäinhimillisyydestä lähimmäisiään kohtaan. Meitä ei kukaan syytä saksalaisina. Me tunnemme itse syyllisyytemme.” Vuosikausia Saksan sodanjälkeiset johtajat yrittivät saada kansan tajuamaan natsihallinnon järjettömyyden ja rikollisuuden. Tässä he eivät kuitenkaan onnistuneet erityisen hyvin. Mutta Anne Frankin päiväkirja onnistui.
Annen ikäiset tytöt vuodattivat surujaan ja huoliaan: ”Voi, herra Frank”, kirjoitti muuan amerikkalaistyttö, ”Anne on niin minun kaltaiseni, etten joskus tiedä, milloin Anne loppuu ja minä alan.”
”Olin oikea natsi”, on eräässäkin sangen tyypillisessä kirjeessä, ”mutta en koskaan aikaisemmin ymmärtänyt, mitä se merkitsi, ennen kuin näin näytelmän.”
Loppukohtauksessa on näyttämöllä vain Annen isä, yksinäinen vanha mies. Hiljaisella äänellä hän kertoo saaneensa tiedon vaimonsa ja tyttärensä kuolemasta. Hän ottaa käteensä Annen päiväkirjan ja selailee sitä, kunnes hän löytää hakemansa kappaleen, jolloin Annen nuoren, luottavaisen äänen kuullaan sanovan:
”Kaikesta huolimatta uskon ihmisten kuitenkin olevan sydämeltään hyviä.”
* Anne Frank kuoli 15 vuotiaana Bergen-Belsenin keskitysleirissä maaliskuussa 1945 *
