80-luvulla matkustin Eskelisellä (bussifirma) Kilpisjärvelle. Palojoensuun jälkeiset viimeiset 120 km ovat käytännössä asumatonta seutua, oliskohan pari neliseinäistä tienposkessa. Sitten Kilpis-hallin pihalla rivissä Varsta-kelasilppureita ja muuta asiaankuuluvaa. Selitys tuolle löytyy tietysti 50 km pohjoisempaa, Atlantin rannalla on vireää maataloutta.