[/quote]
Tuosta pyhälisien yms poistosta. Niin siinä on selkeästi tavoite, että työntekijä tekisi töitä kuin yrittäjä. Samalla  palkalla päivään ja kelloon katsomatta päivin öin 24/7. Työntekijä vain ei saa osuuttaan firman tuloksesta.
[/quote]

Totta kai se työntekijä saa osansa firman tuloksesta palkan muodossa. Ja kun pienten palveluyritysten, esim. ravintolat ja kahvilat, ei kannata sunnuntailisien
takia pitää paikkoja auki, on se johtanut heikkoon palvelukulttuuriin, ulkomaiset matkailijat ihmettelee kun sunnuntaisin on ravintolat ja kahvilat kiinni, korkeintaan tylsät  abc:t on auki.

Vahva ay-liike on hyväksi silloin, kun noita valitettavan yleisiä *****maisia työnantajia on olemassa. Voi olla myös kierrettä, että työnantajaa vituttaa vahva ay-liike.

Ongelma on siinä, että jonkun pitäisi pitää jöötä molemmille osapuolille.

Suuri epäkohta työmarkkinoilla on byrokratia. Jos menet pätkätöihin, etuudet katkeaa ja siten ei kannata mennä töihin ollenkaan. Jos et mene töihin, jumiudut paikallesi ja mistään ei tule mitään. Hieno järjestelmä.

Myös eläkevastuu tai koko eläkejärjestelmä pilaa työmarkkinoita. Mitä suurempi firma, sitä enemmän vastuuta mahdollisista työkyvyttömyyseläkkeistä. Sen vuoksi valmiiksi vajaakuntoisia ei käytännössä palkata, koska pelko eläkevastuusta. Tästä ei puhuta ääneen, koska sen tunnustaminen olisi syrjintää, mutta käytännössä asia on näin.

Työntekijästä eroon pääseminen on melkein mahdotonta. Jos työntekijä on huono tai hänen kanssaan ei tule toimeen, se ei ole syy purkaa työsuhdetta. Se nostaa kynnystä palkata työntekijä. Tässä taas on koeaika jota työnantajat myös käyttävät hyväksi. Johtuu osin alkuperäisestä ongelmasta, joka on liiallisen sosiaalidemokratian ansiota. Siksi on helpompaa palkata kevytyrittäjä, joita taas ay-liike kiroaa. Ja joita myös sosialistinen verohallinto vainoaa.

Iso syy kaikelle vitutukselle on julkisin varoin toimivien instanssien urautuminen. Nämä kohteet ovat rakennettu hyvinvointivaltion tueksi. Niiden rakentaminen on aloitettu lähes tyhjästä, jolloin kaikkien piti yrittää puhaltaa yhteen hiileen ja tähtäimessä oli saavuttaa maali, jolloin kaikki muuttuisi paremmaksi. Kun julkisissa varoissa oli tarpeeksi massia, yleinen säästäväisyys ja tarkan markan meininki alkoi häviämään menneisyyteen. Ihmiset eivät enää muistaneet, millaista oli nähdä nälkää. Sen vuoksi julkisten varojen välinpitämätön käyttö alkoi lisääntyä. Koko ajan muodostui uutta normaalia ja sen vuoksi julkinen sektori on paisunut kestämättömäksi.

Uuden oppiminen ja saavutettujen etujen karsiminen on monelle myrkkyä. Mutta vaihtoehtoa ei enää ole. Nyt pitäisi rakentaa yhteiskuntaa siihen malliin, että taas olisi tavoite muodostaa hyvinvointiyhteiskuntaa, koska tällä hetkellä ollaan monilta osin kaukana sellaisesta, mihin joskus ollaan totuttu. Ja ehkä taas sitten sössitään koko homma ja taas aloitetaan alusta.

Veroja kiristämällä tätä savottaa ei saada valmiiksi. On myös selvää, että kun julkisista toimista joudutaan leikkaamaan, se osuu aina huonompiosaisiin, koska he ovat valmiiksi riippuvaisia valtion tukitoimista. Leikkauskohteita ei voida kompensoida parempituloisten veroja korottamalla, koska se tie olisi loputon ja veroja pitäisi korottaa koko ajan lisää. Tyhjäkäynti pitäisi saada loppumaan ja karstaa joudutaan poistamaan kepillä ja myös porkkanoilla. Mutta järjestelmä pitäisi muuntaa sopivaksi siten, että työn tekeminen kannattaa ja keneltäkään ei vedetä mattoa jalkojen alta heti. Se vaatii remonttia työelämään ja julkiseen järjestelmään.

Vahva ay-liike on hyväksi silloin, kun noita valitettavan yleisiä *****maisia työnantajia on olemassa. Voi olla myös kierrettä, että työnantajaa vituttaa vahva ay-liike.

Ongelma on siinä, että jonkun pitäisi pitää jöötä molemmille osapuolille.

Suuri epäkohta työmarkkinoilla on byrokratia. Jos menet pätkätöihin, etuudet katkeaa ja siten ei kannata mennä töihin ollenkaan. Jos et mene töihin, jumiudut paikallesi ja mistään ei tule mitään. Hieno järjestelmä.

Myös eläkevastuu tai koko eläkejärjestelmä pilaa työmarkkinoita. Mitä suurempi firma, sitä enemmän vastuuta mahdollisista työkyvyttömyyseläkkeistä. Sen vuoksi valmiiksi vajaakuntoisia ei käytännössä palkata, koska pelko eläkevastuusta. Tästä ei puhuta ääneen, koska sen tunnustaminen olisi syrjintää, mutta käytännössä asia on näin.

Työntekijästä eroon pääseminen on melkein mahdotonta. Jos työntekijä on huono tai hänen kanssaan ei tule toimeen, se ei ole syy purkaa työsuhdetta. Se nostaa kynnystä palkata työntekijä. Tässä taas on koeaika jota työnantajat myös käyttävät hyväksi. Johtuu osin alkuperäisestä ongelmasta, joka on liiallisen sosiaalidemokratian ansiota. Siksi on helpompaa palkata kevytyrittäjä, joita taas ay-liike kiroaa. Ja joita myös sosialistinen verohallinto vainoaa.

Iso syy kaikelle vitutukselle on julkisin varoin toimivien instanssien urautuminen. Nämä kohteet ovat rakennettu hyvinvointivaltion tueksi. Niiden rakentaminen on aloitettu lähes tyhjästä, jolloin kaikkien piti yrittää puhaltaa yhteen hiileen ja tähtäimessä oli saavuttaa maali, jolloin kaikki muuttuisi paremmaksi. Kun julkisissa varoissa oli tarpeeksi massia, yleinen säästäväisyys ja tarkan markan meininki alkoi häviämään menneisyyteen. Ihmiset eivät enää muistaneet, millaista oli nähdä nälkää. Sen vuoksi julkisten varojen välinpitämätön käyttö alkoi lisääntyä. Koko ajan muodostui uutta normaalia ja sen vuoksi julkinen sektori on paisunut kestämättömäksi.

Uuden oppiminen ja saavutettujen etujen karsiminen on monelle myrkkyä. Mutta vaihtoehtoa ei enää ole. Nyt pitäisi rakentaa yhteiskuntaa siihen malliin, että taas olisi tavoite muodostaa hyvinvointiyhteiskuntaa, koska tällä hetkellä ollaan monilta osin kaukana sellaisesta, mihin joskus ollaan totuttu. Ja ehkä taas sitten sössitään koko homma ja taas aloitetaan alusta.

Veroja kiristämällä tätä savottaa ei saada valmiiksi. On myös selvää, että kun julkisista toimista joudutaan leikkaamaan, se osuu aina huonompiosaisiin, koska he ovat valmiiksi riippuvaisia valtion tukitoimista. Leikkauskohteita ei voida kompensoida parempituloisten veroja korottamalla, koska se tie olisi loputon ja veroja pitäisi korottaa koko ajan lisää. Tyhjäkäynti pitäisi saada loppumaan ja karstaa joudutaan poistamaan kepillä ja myös porkkanoilla. Mutta järjestelmä pitäisi muuntaa sopivaksi siten, että työn tekeminen kannattaa ja keneltäkään ei vedetä mattoa jalkojen alta heti. Se vaatii remonttia työelämään ja julkiseen järjestelmään.

eiköös tämä hallitus justiin hankaloita tuota että yhtään ei saa tienata tai tuet lähtee ja edessä on karenssit sun muut

ja eihän tästä ole mitään aikaa kun yksi hoitaja esitteli iltakokoomuksessa kuin hänellä oli ollut oliko nyt pitkästi yli sata työsopimusta vuoden aikana  jotta kyllä minä nyt vähän ihmettelen kun väitetään ettei tohdita sen takia palkata kun ei pääse eroon tarvittaessa. täällä pätkätöiden, nollatuntisopimusten ja vuokratyövoiman luvatussa maassa

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 21.01.24 - klo:18:55

Lainaus käyttäjältä: Apilas Jr. - 20.01.24 - klo:12:29

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 19.01.24 - klo:22:29

Lainaus käyttäjältä: kärmeskytö - 19.01.24 - klo:18:35

^
Olishan se hieno herra johtajan pitää orjahuutokauppa joka aamu.Kyllä herra johtaja  . Kyllä herra johtaja.  . Onhan se hyvä että joku edes yrittää pitää oikeuksistaan kiinni mutta kai siitä vaan pitää olla kiitollinen että on edes töitä  . Mutta tällä nyt mennään.Eikös se ollut niin että sitä saa mitä tilaa.

Terv.Teollissuusliiton jäsen vuodesta 1996 ja MTK:n jäsen vuodesta 1985,revippä siitä.

Uhriutumista. Voisin uskoakin tämän työntekijäpuolen katastrofin, mutta kun täällä ei ole oikeastaan keksitty mitään uutta. Ruotsista ja ilmeisesti Tanskasta(?) kopioitu malleja, jotka on olleet toimivia. Ruotsissakin demarihallituksia on riittänyt, eikä näitä ole poistettu. Päättelen, että ei voi olla mitenkään ylivoimainen systeemi. Jotenkin tuolla muualla nämä työmarkkina-asiat pelaa, vaikka on vasemmistolaisia maita, mutta Suomessa on aina lakko pystyssä.

Ruotsilla ja Suomella on se ero, että Ruotsissa diskuteerataan, eli neuvotellaan. Ruotsissa tarjotaan keppiä ja porkkanaa molemmille osapuolille, ja homma toimii. Hallitus hakee nyt keppiä duunareille ja porkkanaa työnantajille. Ja sitten ihmetellään suu pyöreänä kun lakot alkaa. Lakiuudistuksista on tehty hallituksen puolelta niin iso arvovaltakysymys, ettei selkä enää taivu neuvotteluihin, vaikka se olisi kaikkien osapuolten etu.

Arvovaltakysymys? Kuusi miljardia sopeutusta, josta kaksi miljardia on laskettu  näiden tehostuneiden työllistymisratkaisujen ym. työelämä kysymysten piiriin. Tavoitteena nostaa työllisyysastetta, josta seuraa kaikkea hyvää kaikille. Virkamiehet nämä laskelmat ovat tehneet ja laatineet eri malleja, joista sitten valittu sellaiset, joille löytyy vastaavuus muihin Pohjoismaihin, jolloin voidaan uskoa, että ratkaisu on toteuttamiskelpoinen myös täällä.

Neuvotteluista vois todeta, että työministeri on ollut mukana neljissä hallitusneuvotteluissa ja aina vastuualueenaan työmarkkinakysymykset. Tämä on ensimmäinen hallitus, jossa ollaan päästy edes lähelle esitysten läpivientiä. Yhdetkin neuvottelut olivat sellaiset, että hallituskumppanin puolelta mukaan tuli SAK:n vanha puheenjohtaja, joka torppasi kaikki uudistusesitykset. Se hallitus meni sitten kai kevyin uudistuksin eteenpäin.

Varmasti on neuvottelukulttuurissa eroja, mutta voiko olla ainoa selittävä tekijä.

Nämä uudistusten vaikutukset tuppaa olemaan toivotaan toivotaan-osastoa, koska vaikutusten arviointi on aivan helvetin vaikeaa.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010086282.html

Ja niinkuin jo sanoin tuosta Ruotsin mallista, hallitus pyrkii noukkimaan sieltä rusinat pullasta, eli työntekijöille velvoitteet ja työnantajille edut. Eihän se niin voi toimia, ohessa Twitter-ketju ns. Ruotsin mallista.

https://twitter.com/JuriAaltonen/status/1717503518989316523

Vaikutusten arviointi on samaa jargonia, kuin kaikki muutkin uudistuksien ihmettelyt. Tekisi mieli vaihtaa Belinda Hurja-kauraan, mutta kun ei tiedä onko se parempi. 

Lainaus käyttäjältä: Moottoripolkupyörä Man - 21.01.24 - klo:23:36

Vahva ay-liike on hyväksi silloin, kun noita valitettavan yleisiä *****maisia työnantajia on olemassa. Voi olla myös kierrettä, että työnantajaa vituttaa vahva ay-liike.

Ongelma on siinä, että jonkun pitäisi pitää jöötä molemmille osapuolille.

Suuri epäkohta työmarkkinoilla on byrokratia. Jos menet pätkätöihin, etuudet katkeaa ja siten ei kannata mennä töihin ollenkaan. Jos et mene töihin, jumiudut paikallesi ja mistään ei tule mitään. Hieno järjestelmä.

Myös eläkevastuu tai koko eläkejärjestelmä pilaa työmarkkinoita. Mitä suurempi firma, sitä enemmän vastuuta mahdollisista työkyvyttömyyseläkkeistä. Sen vuoksi valmiiksi vajaakuntoisia ei käytännössä palkata, koska pelko eläkevastuusta. Tästä ei puhuta ääneen, koska sen tunnustaminen olisi syrjintää, mutta käytännössä asia on näin.

Työntekijästä eroon pääseminen on melkein mahdotonta. Jos työntekijä on huono tai hänen kanssaan ei tule toimeen, se ei ole syy purkaa työsuhdetta. Se nostaa kynnystä palkata työntekijä. Tässä taas on koeaika jota työnantajat myös käyttävät hyväksi. Johtuu osin alkuperäisestä ongelmasta, joka on liiallisen sosiaalidemokratian ansiota. Siksi on helpompaa palkata kevytyrittäjä, joita taas ay-liike kiroaa. Ja joita myös sosialistinen verohallinto vainoaa.

Iso syy kaikelle vitutukselle on julkisin varoin toimivien instanssien urautuminen. Nämä kohteet ovat rakennettu hyvinvointivaltion tueksi. Niiden rakentaminen on aloitettu lähes tyhjästä, jolloin kaikkien piti yrittää puhaltaa yhteen hiileen ja tähtäimessä oli saavuttaa maali, jolloin kaikki muuttuisi paremmaksi. Kun julkisissa varoissa oli tarpeeksi massia, yleinen säästäväisyys ja tarkan markan meininki alkoi häviämään menneisyyteen. Ihmiset eivät enää muistaneet, millaista oli nähdä nälkää. Sen vuoksi julkisten varojen välinpitämätön käyttö alkoi lisääntyä. Koko ajan muodostui uutta normaalia ja sen vuoksi julkinen sektori on paisunut kestämättömäksi.

Uuden oppiminen ja saavutettujen etujen karsiminen on monelle myrkkyä. Mutta vaihtoehtoa ei enää ole. Nyt pitäisi rakentaa yhteiskuntaa siihen malliin, että taas olisi tavoite muodostaa hyvinvointiyhteiskuntaa, koska tällä hetkellä ollaan monilta osin kaukana sellaisesta, mihin joskus ollaan totuttu. Ja ehkä taas sitten sössitään koko homma ja taas aloitetaan alusta.

Veroja kiristämällä tätä savottaa ei saada valmiiksi. On myös selvää, että kun julkisista toimista joudutaan leikkaamaan, se osuu aina huonompiosaisiin, koska he ovat valmiiksi riippuvaisia valtion tukitoimista. Leikkauskohteita ei voida kompensoida parempituloisten veroja korottamalla, koska se tie olisi loputon ja veroja pitäisi korottaa koko ajan lisää. Tyhjäkäynti pitäisi saada loppumaan ja karstaa joudutaan poistamaan kepillä ja myös porkkanoilla. Mutta järjestelmä pitäisi muuntaa sopivaksi siten, että työn tekeminen kannattaa ja keneltäkään ei vedetä mattoa jalkojen alta heti. Se vaatii remonttia työelämään ja julkiseen järjestelmään.

eiköös tämä hallitus justiin hankaloita tuota että yhtään ei saa tienata tai tuet lähtee ja edessä on karenssit sun muut

ja eihän tästä ole mitään aikaa kun yksi hoitaja esitteli iltakokoomuksessa kuin hänellä oli ollut oliko nyt pitkästi yli sata työsopimusta vuoden aikana  jotta kyllä minä nyt vähän ihmettelen kun väitetään ettei tohdita sen takia palkata kun ei pääse eroon tarvittaessa. täällä pätkätöiden, nollatuntisopimusten ja vuokratyövoiman luvatussa maassa

En tiedä mitä tämä hallitus on tekemässä, mutta kun tämä ongelma on nähty jo aikaa sitten, niin miksi mikään hallitus ei ole tehnyt asian eteen yhtään mitään.

Ovatko nuo työhön ja eläkkeisiin liittyvät seikat niin arkoja aiheita, että pelätään työnantajapuolen tai työntekijäpuolen mafioiden välitöntä iskua? Sehän tarkoittaisi mm. sitä, että tiukan aatteen poliitikko joutuisi uudelleen arvioimaan poliittisia kantojaan ja uskottavuus poliittisen aatteen piirissä heikkenisi. Se tarkoittaisi poliitikolle oman työuran päättymistä ja kuka nyt sellaista sitten haluaisi.

Sitten syntyy puolueita, joissa poliittinen aate ei elä vahvana, vaan hommia hoidetaan ilman lippuja ja lauluja. Persuissa voisi olla ainesta poliittiseen piittaamattomuuteen, mutta koska persut ovat muodostuneet myös muista puolueista loikanneista ihmisistä, vääntöä syntyy pienistäkin asioista ja heti perustetaan oma ryhmä ja kannatus on kaksi promillen sadasosaa.

Eiköhän tässä mennä niin kauan, että lopulta ajetaan täysillä seinään. Ja sitten ihmetellään.

Vaikka poliitikot asian kieltää,niin blokkipolitiikka on tosiasia. Kokoomus ja Demarit on jo niin kaukana toisistaan, että  ne ei enää samaan hallitukseen mahdu. Punamulta on vaihtoehto nykyhallitukselle, mutta senkin toteutuminen riippuu siitä lähtiskö kepu taas vasemmiston ja vihreiden kanssa samaan hallitukseen. Nykyisillä gallupluvuilla ei punamultaakaan synny ilman kepua, ja kuka uskaltaa enää kepua edes äänestää, joa kepu lähteekin taas vasemmistohallitusta muodostamaan. Kyllä Suomen kansasta enemmistö silti on keskusta-oikeistolaisia ja puhtaita oikeistolaisia.

On muistettava, että nämä eniten huolissaan olevat hallituksesta mielensäpahoittajat melko poikkeuksetta ovat julkistalouden palveluksessa. Heillä on teollisuuteen verrattuna lyhyempi työpäivä, pitemmät lomat ja maanantain keuhkoputkentulehduspäivä saavutettuina etuina.  Akavalaisista lähes puolet on julkisella sektorilla sellaisenaan töissä. Siinäpähän lakkoilevat itseään vastaan. Asiaa hämärrytetään, niin kuin noissa "ketjutetuissa pätkätöissä", joita on voitu vuosien ajan enää käyttää kunnissa ja valtiolla, olisi muka jostakin ihraisen teollisuuspatruunan ahneudesta kyse. Ei, vaan KT, JAU ja JUKO saavat palkanmaksuvaransa kunnilta ja valtiolta, ja nämä ovat ne "työnantajan edustajat" neuvotteluissa. Ja valitettavasti esimerkiksi sote-uudistus toi palkkaharmonisoinnin, yhtä fiksu ajatus kuin se, että sähkön hinnan pörssissä saa määrätä se viimeisen ja kalleimman kilowatin tuottaja.

Ei ihme, että nyt sotealueet ovat vakavasti rahanpuutteessa. Mutta sitähän tulee taikaseinästä.

-SS-

Eiköhän tässä mennä niin kauan, että lopulta ajetaan täysillä seinään. Ja sitten ihmetellään.

Jepz, seurraava jauhohallitus viimeistellee huulipunahallituksen alottaman "kehityksen"...     

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 19.01.24 - klo:22:29

Lainaus käyttäjältä: kärmeskytö - 19.01.24 - klo:18:35

^
Olishan se hieno herra johtajan pitää orjahuutokauppa joka aamu.Kyllä herra johtaja  . Kyllä herra johtaja.  . Onhan se hyvä että joku edes yrittää pitää oikeuksistaan kiinni mutta kai siitä vaan pitää olla kiitollinen että on edes töitä  . Mutta tällä nyt mennään.Eikös se ollut niin että sitä saa mitä tilaa.

Terv.Teollissuusliiton jäsen vuodesta 1996 ja MTK:n jäsen vuodesta 1985,revippä siitä.

Uhriutumista. Voisin uskoakin tämän työntekijäpuolen katastrofin, mutta kun täällä ei ole oikeastaan keksitty mitään uutta. Ruotsista ja ilmeisesti Tanskasta(?) kopioitu malleja, jotka on olleet toimivia. Ruotsissakin demarihallituksia on riittänyt, eikä näitä ole poistettu. Päättelen, että ei voi olla mitenkään ylivoimainen systeemi. Jotenkin tuolla muualla nämä työmarkkina-asiat pelaa, vaikka on vasemmistolaisia maita, mutta Suomessa on aina lakko pystyssä.

Ruotsissa ja muissa länsinaapureissa asiat hoidetaan hieman eri tavalla,siellä työntekijän edustaja on myös firman päättävissä elimissä ym

Ei hirveän aktiivista näytä kuitenkaan olevan.

" Paikallisten ammattiliittojen on tehtävä aloite työntekijöiden edustajan paikan perustamiseksi yhtiön hallitukseen. Kaikissa yrityksissä, joilla on yleis-sitova työehtosopimus ja joissa on vähintään 25 työntekijää, on oikeus työntekijäjäseniin yhtiön hallituksessa.

Työntekijöiden edustajat ovat yrityksille tärkeä voimavara, tästä huolimatta valitettavasti monet paikat ovat tyhjiä yritysten hallituksissa ympäri maata.

Vuonna 2018 oli 15 500 osakeyhtiötä. Näistä vain noin 1 800 yrityksessä oli rekisteröitynyt työntekijäjäsen."