***Mitä isompi tila niin sitä isompi hyöty omasta sorkkapukista. Mitä ennemmin ontuviin tarttuu niin sitä pienemmillä tappioilla säästytään. Itse laitan sorkkakengän tosi herkästi.
Tällä kyseisellä tilalla jälkihoito ei tosin yksin auta vaan itse olosuhteisiin pitäisi puuttua. Olen edelleen sitä mieltä et nämä raapattomat avokouru pitäis lailla kieltää, vaikka tiedän myös onnistuneita ratkaisuja.
Lantakoneen, siis raapan omistavana avokourunavetan hallitsijana olen joskus ihmetellyt, että miksi noissa suuremmissa yksiköissä on jätetty raappa pois? Siinä kun rahan säästökin hankintakuluissa on mielestäni kovin pieni?
Mä en käsitä miten hiivatissa tuo vois olla toimiva ratkaisu. Luulis että kokonaisrakennuskustannuksiin suhteutettuna hyvin pieni säästö raapan poisjättämisestä tulis aika pian mitätöidyksi noiden sairastapausten takia. Ainakin mulle on väitettu että terveiden lehmien pitäminen olis myös taloudellista...
Hei.
Ei ole kustannustekijä ollenkaan. Lannan kolaukseen käytettävä traktori/pienkuormaaja maksaa helposti saman mitä automaattinen raappajärjestelmä. Lisäksi kone tarvii kuskin.
Tärkein syy manuaaliseen lannanpoistoon on se, että
hyvällä ilmanvaihdolla olevassa verhoseinänavetassa sisälämpötila putoaa pakkaselle, kun ulkopuolella mennään alle - 20 C. Tuolloin automaattikaapimet lakkaavat toimimasta, tehtyään ensin lantakäytävistä luistinratoja. Manuaalinen kolaus toimii, koska lantamäärä käytävällä säilyttää lämpönsä pitempään. Lisäksi tosi kylmällä voidaan siirtyä kuivalantaan. Toki on mahdollista käyttää automaattiraappoja siten, että vain kylmimmät kuukaudet kolataan traktorilla. Tätäkin tehdään.
Toinen syy on se, että automaattikaapimet itsessään aiheuttavat sorkkavaurioita. Vaikka lehmät "tottuvat" raappoihin (pakkohan niiden on), ovat ne silti häiriötekijä lehmän olohuoneessa. Varsinkin nujakointitilanteissa lehmät saattavat kompastella kaapimiin. Lisäksi pitkien lantakäytävien alapäässä raappa kuljettaa edellään lietevallia, jossa epäonninen lehmä saa nilkkoihin asti ylettyvän sorkkakylvyn. Mikäli jalassa on tällöin valmiiksi haava niin kohta jo onnutaan. Lantavallista pääsee erilleen laittamalla useampia poikkikuiluja, mutta lisäkustannus voi olla huomattava.
Raapattomassa navetassa lantakäytävllä pitää olla tarpeeksi leveyttä. Tällöin lantamäärä käytävällä ei kasva kohtuuttomaksi, yleensä lantaa on käytävällä keskimäärin sentin vahvuudelta. Parsien takana on eniten ja keskikäytävällä ja syöntialueella vähiten. Usein 10-20% käytävän pinnasta on vielä puhtaana. Tämä siis on tilanne
juuri ennen lannan poistoa (2 x päivässä), eli suurimman osan ajasta möllikät käppäilevät puhtaammalla pinnalla.
Perstuntumalta (ja kohta kolmen vuoden kokemuksella) sanoisin, että sorkkaterveys ei ole kiinni ainoastaan lannanpoistotavasta, mitään mahdottomia sorkkaongelmia ei meillä ole ollut, vaikka lannan poisto on tuo 2 x päivässä. Pitää koputtaa puuta.
Veikkaisin (ahterin tuntumalla edelleen), että mikäli lypsää 2 kertaa päivässä, automaattiraappa on parempi. Jos lypsää 3 kertaa päivässä, kannattaa pukata traktorilla.