Moni unohtaa sen, että eläkekarttuma rakennettiin 40 työvuoden perusteella. 1970-luvulla jopa tehtiin kertymän lisäys, 1975 tapahtui ns. työeläkkeiden tasokorotus, karttumisprosentti nousi 1:stä 1,5 prosenttiin vuodessa. Ja tämä tapahtui taannehtivasti. Maksuja ei korotettu taannehtivasti, vaan päätettiin, että nuoret ikäluokat maksavat tämänkin muutoksen. Neljän viimeisen työssäolovuoden kahden parhaan vuoden superkarttuma oli voimassa vuoteen 1979. työttömyyseläkkeelle pääsi jo 55-vuotiaana , tämä oli voimassa vuoteen 1981 asti.
Tuo alle 23 - vuotiaiden eläkkeen kertymättömyys kompensoitui viimeisten kertymävuosien suuremmalla karttumalla - jota siis ei enää ole, ja sillä rahoitettiin järjestelmän alussa eläkkeelle lähteneitä. Tärkein alle 23-vuotiaiden eläkemaksujen peruste oli se, että näin työntekijä oli vakuutettuna työkyvyttömyyden varalle, ja työkyvyttömyyseläkkeeseen vaikutti silloin myös ennen 23-vuotispäivää maksetut eläkepalkat.
Sen viisi vuotta on moni nyt eläkkeellä oleva tienannut maksujen suhteen ylisuurilla karttumilla moneen kertaan. Se, että nykyään jotakin intersektionaalista feminismiä maisteriksi opiskellut saa kuusikymppiä kuussa suurempaa työeläkettä, vain tutkintonsa takia, on kyllä mielestäni arveluttavaa, se jotenkin romuttaa ajatusta työnantajamaksuin ja henkilökohtaisin maksuin kerrytettävästä eläkkeestä. Samoin vanhempainlomat ja ansiosidonnaiset työttömyyskaudet jostakin syystä kerryttävät eläkettä, poistaen viimeisenkin syyn lähteä kesken päivärahakauden töihin. Nämä eläkejärjestelmää rasittavat uudistukset olivat lähtöisin hyvin pitkälti Kallion vihervasemmistokuplasta. Epäilen, että tavan työläinen ei tervehtinyt noita uudistuksia myöskään ihan täysin vilpittömästi.
-SS-
