Eilen tein tämän vuoden budjetin, ja tilanne alkaa todellakin realisoitumaan. 26 prosentin tukipudotus vuodelta 22 tarkoittaa sitä, että joko viivan alle ei jää mitään tai sitten jää perinteisesti lannoitteet ostamatta kesällä vuodelle 25. Koittanut miettiä mistä niitä säästöjä voisi tehdä. Enään ei löydy mitään paikkaa. Ja kun katsoo noita viljan kiinnityshintoja niin noilla hinnoilla ei ole mahdollista kiinnittää. Jos jollain on hyviä ehdotuksia mistä voi säästää, niin otan mielellenä ehdotuksia vastaan. On kylmää kyytiä.
Jos sä oikeasti tekisit järkevästi niin myisit tai vuokraisit pellot pois. Voi olla että nyt niistä saa vielä rahaa kun olet "ensimmäisten" joukossa. Tässä mielessä myyminen olisi se oikeasti järkevin vaihtoehto. Vuokrauksessa on se riski et 5v vuoden päästä ei saakaan enää yhtä hyvää soppari=hintaa. Ainoastaan siinä tapauksessa et peltosi sijaitsevat jonkun kasvukeskuksen kupeessa jolloin kaavoitus tonteiksi on mahdollista tai peltosi ovat aurinkovoimalle suotuisassa paikassa tai jotain muuta voi olla järkevää tehdä vuokraus.
Mutta näinhän viljelijät eivät toimi kun todetaan et maatalous ei kannata. Tehdään näennäisi parannuksia. Ollaan ehkä sitä mieltä et syy on huonossa kalustossa ja käydään vaihtamassa esim. Muokkauskone uuteen. Ja/tai sitten ollaan sitä mieltä et pellon kasvukunnossa on vikaa. Ehkä onkin ja sitä aletaan sitten korjaamaan isolla kädellä ja rahalla. Raha joka kuluu tulee maksuun kasvaneina satoina joskus vuonna 2100..
Mikäli em. Vaarat vältetään niin voidaan miettiä et tämä huono juttu oli vain tämä vuosi. Joten todetaan et perämettä olikin jo riittävän vanhaa ja tehdään sinne sitten pikku leimikko.
Tai vastaavasti kun ollaan sivutoiminen viljelijä niin tehdään sitä päätyötä hieman enemmän jotta saadaan maatalouden rahareikä tukittua.
Kuitenkin ei huomata sitä tosiasiaa et kannattavuus on ollut laskussa kenties jo monta vuotta, ehkä jopa ajalta ennen eu:ta.
Ja sit niihin mahdollisuuksiin jos et yllä mainituista ottanut koppia.
Tukipaketista kannattaa poimia rahakkaimmat toimenpiteet. Rahakkain ei välttämättä ole se missä suurin tukieuromäärä vaan se joka on kulujen jälkeen korkein.
Tärkein on tietää omat kulut oikeasti. Mikäli seuranta on ainoastaan kirjanpidon tasalla niin et voi tietää välttämättä et missä esim. Löpöä oikeasti palaa. Meneekö se traktorissa pellolla, tieajossa kun pellot pitkin pitäjää, viljankuivauksessa kun myöhäisiä lajikkeita jotka aina puidaan märkänä ja talvisissa metsäajoissa. Mitään asiaa ei voi siis mitata riittävän tarkasti.
Kuitenkaan kun harvalla tilalla on kirjapitoa enempää seurantaa muuta kuin ehkä mutu siitä missä kuluja syntyy niin niistä voisi katsoa et onko siellä jotain helppoa konstia.
Samalla tavalla se oma tulopuoli tulee tietää tarkkaan. Mitkä on todelliset tukieurot, entä sato kiloina ja siitä saatava hinta. Onko myyntien ajoituksessa jotain häikkää. Tai kenties ostojen? Tai maksatko ostoista liikaa. Onko se apulanta yaran kalliimmassa pussissa vai kenties jonkin halpamerkin. Pienistä puroista koostuu yllättävän paljon.
Tämän enempää on nyt vaikea neuvoa tietämättä oikeastaan mitään. Itse tein 6v sitten Tai oikeastaan jo ennen sitä tarkkojakin laskelmia mitä pitäisi tehdä. Totesin et helpoin nostaa ekana luomutuki peruspotin päälle. Samalla jäi kalliit lannoitteen ja myrkkyjen ostot pois. Kalustoon joutui investoimaan kun mitään vln niittokoneita ei ollut. Viljelyala kun tippui alemmas niin vanhemmalla ja epävarmalla kalustolla ehti paremmin tekemään pienemmän alan. Muokkausmäärä on noussut hieman mutta löpön kokonaiskulutus ei niinkään. Kuivurissa kuivataan vähemmän jyviä löpöllä ja sitä palaa enemmän traktoreissa.
Mitähän muuta. Näin yleisesti suuripiirteinen viljely mahdollisimman isolla hehtaarimäärällä poimittuna rahakkaimmilla tuilla. Kulut karsien on minusta se järkevin tie.. ja kannattavin..
