Nyt polttelee kokeilla syysvehnää rehuksi täällä Perämeren pohjukassa. Tuossa vastarannalla (Öjeby) on pari talvea mennyt hyvin. Oma ruisvehnäkokeilu talvehti kohtalaisesti, mutta lämpösummavaatimus on turhan korkea ja tähkäidäntä vaivaa. Viljelytapa luomu, maat keveähköjä runsasmultaisia, nurmikiertoon.
Lyhyellä katselulla lajikeluettelon aikaisimpia Urhoa ja Turanusta ei näytä olevan kellään julkisessa myynnissä. Botnicaa saa - jopa luomuna - mutta sen lämpösummavaatimus on jo selvästi edellisiä korkeampi. Kuten myös Magnifik'in, jonka talvehtiminen taas näyttää lajikekokeiden mukaan hyvältä.
Tärkeintä on siis 1) talvehtiminen, 2) talvehtiminen ja 3) aikaisuus. Kasitonnareita ei tavoitella, mutta kevätviljojen kanssa samaa suuruusluokkaa olevaa satoa. Mieluummin pitkä ja varjostava kuin korkean typpitason kestävä lyhyt korsi. Riskilaji, mutta jos kiihkeästä kevätkylvökaudesta saa päivän tai pari siirrettyä syksyyn, niin "kaikki kotiinpäin".
Pohdintoja?