Onko Sanna tekemässä veretöntä vallankaappausta nyt kun Sauli on toisella puolella maapalloa?       

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1e3199cd-f588-4af7-9dc2-b89c10f7ead7

Siellähän oli myös kimmakaveri Maria Hutisohlo wingwomanina peesaamassa.

Ehkäpä päätettiin että näin toimimalla Suomen hiilipäästöt vähenisivät kun Hornetit polttavat kerosiininsa Suomen ilmatilan ulkopuolella.

Vanhaa kalustoa josta vihreät liikenteessäkin pyrkivät eroon. Tytöt kyllä osaa ajatella asioita monelta kantilta, saavat vielä kiitoksia ja ylistystäkin maailmalla.

Ohisalo konvertoi Hornetit akkukäyttöisiksi ennen toimitusta.   

Ei olis eka kerta kun sdp yrittää vallankaappausta.

Jotenkin tuo Sanna on  jollain tavoin sellainen meidän kulttuurissamme harvinainen lievästi diktaattorimainen johtaja. Kipusi aikanaan aivan nuorena Tampereen valtuuston johtoon .Ja kannattamalla innokkaasti Antti Rinnettä ( vaikka oman ikäinen nainen Jutta Urpilainen olisi ollut luonnollinen kannatettava ) kipusi valtakunnan kärkipaikoille. Aavistiko jo että Antti ei välttämättä moninen sairauksineen tai mikä hätäleikkaus sitten tuolloin olikin jaksa jatkaa. Asiat menevät  huhujen mukaan puolueessa niin kuin Sanna ja ehkä  Ilmari ja Krista  tahtovat. Eli ei huomioi puolueen eduskuntaryhmää ja kokenutta kaartia tarpeeksi. Ajoi tämän liittymänkin puolueessaan läpi ilman soraääniä . Ei suostune tosipaikan tullen mihinkään leikkauksiin . Edut ja velat vain kasvavat. Puolue selvästi turvaa jo julkisuudessa taas Antti Rinteeseen joka on uskaltautunut nyt jo monesti avaamaan suunsa Sannan linjaa vastaan. Esimerkiksi tuossa yhtesityöasiassa Persujen kanssa tai säästöissä Antti ei olisi yhtä tiukka kuin Sanna .

Ja nythän tämä Sanna Marin on vähän väläytellyt sellaistakin että vähemmistöhallitus voisi jatkaa eduskunnan tuella toki tämän vähän poikkeuksellisen ajan ohi. Tai siis että uusi hallituspohja voisi olla myös vähemmistöhallitus eli he siis ilmeisesti jatkaisivat Saarikon tuella ja Saarikko mukana hallituksessa ollen. Kun tehtävätkin ovat kesken kuten ne vaalien ajankohdan tullessa kohdalle usein toki ovatkin .

Tuntuu että tuollainen laaja kansanliike jolla on vakiintunut asema jopa suurimpana puolueena ja vakioäänestäjät jotka eivät itse pyri tehtäviin vetää puoleensa tuollaista määrätietoista porukkaa. Ruotsin puolella loppujen lopuksi tämä Olof Palme oli varmaankin sellainen. Karmea esimerkki siis. Tahtopoliitikoista puhutaan. Ja meillä ehkä takavuosina Kalevi Sorsa.

Ja sitten oli suunnitelma tästä uudesta virasta pääministerin avuksi , pääministeriä tukemaan jossa tehtävässä siis vaikka vaalitulos ei oikeuttaisi voisi jatkaa nykytilanteesta myös eduskunnan vähemmistöön nojaava hallitus johdossaan siis varmaankin Sanna Marin.

Kirjoitat asiaa, mutta ajattelisi tässä tilanteessa vähemmistöhallituksen iän olevan varsin lyhykäinen, kun minkäänlaiset päätökset eivät menisi läpi.

Jotenkin tuo Sanna on  jollain tavoin sellainen meidän kulttuurissamme harvinainen lievästi diktaattorimainen johtaja. Kipusi aikanaan aivan nuorena Tampereen valtuuston johtoon .Ja kannattamalla innokkaasti Antti Rinnettä ( vaikka oman ikäinen nainen Jutta Urpilainen olisi ollut luonnollinen kannatettava ) kipusi valtakunnan kärkipaikoille. Aavistiko jo että Antti ei välttämättä moninen sairauksineen tai mikä hätäleikkaus sitten tuolloin olikin jaksa jatkaa. Asiat menevät  huhujen mukaan puolueessa niin kuin Sanna ja ehkä  Ilmari ja Krista  tahtovat. Eli ei huomioi puolueen eduskuntaryhmää ja kokenutta kaartia tarpeeksi. Ajoi tämän liittymänkin puolueessaan läpi ilman soraääniä . Ei suostune tosipaikan tullen mihinkään leikkauksiin . Edut ja velat vain kasvavat. Puolue selvästi turvaa jo julkisuudessa taas Antti Rinteeseen joka on uskaltautunut nyt jo monesti avaamaan suunsa Sannan linjaa vastaan. Esimerkiksi tuossa yhtesityöasiassa Persujen kanssa tai säästöissä Antti ei olisi yhtä tiukka kuin Sanna .

Ja nythän tämä Sanna Marin on vähän väläytellyt sellaistakin että vähemmistöhallitus voisi jatkaa eduskunnan tuella toki tämän vähän poikkeuksellisen ajan ohi. Tai siis että uusi hallituspohja voisi olla myös vähemmistöhallitus eli he siis ilmeisesti jatkaisivat Saarikon tuella ja Saarikko mukana hallituksessa ollen. Kun tehtävätkin ovat kesken kuten ne vaalien ajankohdan tullessa kohdalle usein toki ovatkin .

Tuntuu että tuollainen laaja kansanliike jolla on vakiintunut asema jopa suurimpana puolueena ja vakioäänestäjät jotka eivät itse pyri tehtäviin vetää puoleensa tuollaista määrätietoista porukkaa. Ruotsin puolella loppujen lopuksi tämä Olof Palme oli varmaankin sellainen. Karmea esimerkki siis. Tahtopoliitikoista puhutaan. Ja meillä ehkä takavuosina Kalevi Sorsa.

Ja sitten oli suunnitelma tästä uudesta virasta pääministerin avuksi , pääministeriä tukemaan jossa tehtävässä siis vaikka vaalitulos ei oikeuttaisi voisi jatkaa nykytilanteesta myös eduskunnan vähemmistöön nojaava hallitus johdossaan siis varmaankin Sanna Marin.

Saarikko ilmoitti aika selkeästi, että he eivät jatka nykyisellä hallituspohjalla. Ei sillä ole oikein muuta vaihtoehtoakaan, täysi työ pysyä puheenjohtajana vaalien jälkeen. Ainoa toivo hänelle on porvarihallitukseen pääsy. Sitä kautta vois ajatella, että pj:tä ei olla heti vaihtamassa ja itsekin saisi vielä jonkun ministerinpaikan. Muussa tapauksessa kymmenen prosentin kannatus ei ole hyvä meriitti cv:ssä.

Kepu ei voi mennä vihervasemmistohallitukseen, mutta ei myöskään nykytilassa porvarihallitukseenkaan tekemään leikkauksia. Se olisi vihoviimeinen naula kepun arkkuun.

Oppositio on kepulle ainoa vaihtoehto ja vaalien häviäjänä se on myös luonteva paikka kepulle.

Kirjoitat asiaa, mutta ajattelisi tässä tilanteessa vähemmistöhallituksen iän olevan varsin lyhykäinen, kun minkäänlaiset päätökset eivät menisi läpi.

Ruotsissa on jo toinen vaalikausi peräkkäin vähemmistöhallitus.
Demarien ja vihreiden hallitusta tukivat Keskusta, Vasemmistopuolue kommunistit ja liberaalit.

Tai no, liberaalit ja Keskusta vetivät tukensa pois viimeisenä vuotena ja vihreät erosivat, mutta Sosdem hallitus jatkoi. Eduskunta äänesti ja Kokoomuksen ja kristillisten budjetti meni läpi, jota demarit joutuivat noudattamaan viimeisen vuoden.

Nykyisen hallituksen  (Kokoomus, kristilliset ja liberaalit)  takaajana olevilla ruotsidemokraateilla on toimitilat valtioneuvoston kansliassa, mistä valvovat, että Tidön linnassa neuvoteltu sopimus ruotsidemokraattien vaatimusten osalta toteutuu. Liberaalien ehtona hallitukseen osallistumisesta oli, että ruotsidemokraatit eivät saa ministeripaikkoja. 

Nyt voidaan sanoa että ei olla samassa hallituksessa ruotsidemokraattien kanssa, vaikka toteutetaan joiltakin osin heidän politiikkaa.

Lainaus käyttäjältä: annuliinunen - 12.03.23 - klo:06:19

Jotenkin tuo Sanna on  jollain tavoin sellainen meidän kulttuurissamme harvinainen lievästi diktaattorimainen johtaja. Kipusi aikanaan aivan nuorena Tampereen valtuuston johtoon .Ja kannattamalla innokkaasti Antti Rinnettä ( vaikka oman ikäinen nainen Jutta Urpilainen olisi ollut luonnollinen kannatettava ) kipusi valtakunnan kärkipaikoille. Aavistiko jo että Antti ei välttämättä moninen sairauksineen tai mikä hätäleikkaus sitten tuolloin olikin jaksa jatkaa. Asiat menevät  huhujen mukaan puolueessa niin kuin Sanna ja ehkä  Ilmari ja Krista  tahtovat. Eli ei huomioi puolueen eduskuntaryhmää ja kokenutta kaartia tarpeeksi. Ajoi tämän liittymänkin puolueessaan läpi ilman soraääniä . Ei suostune tosipaikan tullen mihinkään leikkauksiin . Edut ja velat vain kasvavat. Puolue selvästi turvaa jo julkisuudessa taas Antti Rinteeseen joka on uskaltautunut nyt jo monesti avaamaan suunsa Sannan linjaa vastaan. Esimerkiksi tuossa yhtesityöasiassa Persujen kanssa tai säästöissä Antti ei olisi yhtä tiukka kuin Sanna .

Ja nythän tämä Sanna Marin on vähän väläytellyt sellaistakin että vähemmistöhallitus voisi jatkaa eduskunnan tuella toki tämän vähän poikkeuksellisen ajan ohi. Tai siis että uusi hallituspohja voisi olla myös vähemmistöhallitus eli he siis ilmeisesti jatkaisivat Saarikon tuella ja Saarikko mukana hallituksessa ollen. Kun tehtävätkin ovat kesken kuten ne vaalien ajankohdan tullessa kohdalle usein toki ovatkin .

Tuntuu että tuollainen laaja kansanliike jolla on vakiintunut asema jopa suurimpana puolueena ja vakioäänestäjät jotka eivät itse pyri tehtäviin vetää puoleensa tuollaista määrätietoista porukkaa. Ruotsin puolella loppujen lopuksi tämä Olof Palme oli varmaankin sellainen. Karmea esimerkki siis. Tahtopoliitikoista puhutaan. Ja meillä ehkä takavuosina Kalevi Sorsa.

Ja sitten oli suunnitelma tästä uudesta virasta pääministerin avuksi , pääministeriä tukemaan jossa tehtävässä siis vaikka vaalitulos ei oikeuttaisi voisi jatkaa nykytilanteesta myös eduskunnan vähemmistöön nojaava hallitus johdossaan siis varmaankin Sanna Marin.

Saarikko ilmoitti aika selkeästi, että he eivät jatka nykyisellä hallituspohjalla. Ei sillä ole oikein muuta vaihtoehtoakaan, täysi työ pysyä puheenjohtajana vaalien jälkeen. Ainoa toivo hänelle on porvarihallitukseen pääsy. Sitä kautta vois ajatella, että pj:tä ei olla heti vaihtamassa ja itsekin saisi vielä jonkun ministerinpaikan. Muussa tapauksessa kymmenen prosentin kannatus ei ole hyvä meriitti cv:ssä.

Jos nykyisestä hallituspohjasta putoaa joku (esim. vasurit) pois, niin silloinhan se ei ole sama hallituspohja.  Kepun julistuksia ei kannata muutenkaan ottaa kovin tosissaan, hallitukseen juostaan heti kun vaan luvataan maatalouskanisterin salkku, ja että saavat jatkaa kaiken kehityksen jarruna olemista. Kepun viimeaikaisen sekoilun perusteella ihmettelen kyllä kuka uskaltaa ottaa kepun hallitukseen, kaverit petetään heti kun silmä välttää.  Persut ehkä uskaltaa, mutta ne onkin ihan vi tun tyhmiä. Orpo ja marin eivät ole.

Jotenkin tuo Sanna on  jollain tavoin sellainen meidän kulttuurissamme harvinainen lievästi diktaattorimainen johtaja. Kipusi aikanaan aivan nuorena Tampereen valtuuston johtoon .Ja kannattamalla innokkaasti Antti Rinnettä ( vaikka oman ikäinen nainen Jutta Urpilainen olisi ollut luonnollinen kannatettava ) kipusi valtakunnan kärkipaikoille. Aavistiko jo että Antti ei välttämättä moninen sairauksineen tai mikä hätäleikkaus sitten tuolloin olikin jaksa jatkaa. Asiat menevät  huhujen mukaan puolueessa niin kuin Sanna ja ehkä  Ilmari ja Krista  tahtovat. Eli ei huomioi puolueen eduskuntaryhmää ja kokenutta kaartia tarpeeksi. Ajoi tämän liittymänkin puolueessaan läpi ilman soraääniä . Ei suostune tosipaikan tullen mihinkään leikkauksiin . Edut ja velat vain kasvavat. Puolue selvästi turvaa jo julkisuudessa taas Antti Rinteeseen joka on uskaltautunut nyt jo monesti avaamaan suunsa Sannan linjaa vastaan. Esimerkiksi tuossa yhtesityöasiassa Persujen kanssa tai säästöissä Antti ei olisi yhtä tiukka kuin Sanna .

Ja nythän tämä Sanna Marin on vähän väläytellyt sellaistakin että vähemmistöhallitus voisi jatkaa eduskunnan tuella toki tämän vähän poikkeuksellisen ajan ohi. Tai siis että uusi hallituspohja voisi olla myös vähemmistöhallitus eli he siis ilmeisesti jatkaisivat Saarikon tuella ja Saarikko mukana hallituksessa ollen. Kun tehtävätkin ovat kesken kuten ne vaalien ajankohdan tullessa kohdalle usein toki ovatkin .

Tuntuu että tuollainen laaja kansanliike jolla on vakiintunut asema jopa suurimpana puolueena ja vakioäänestäjät jotka eivät itse pyri tehtäviin vetää puoleensa tuollaista määrätietoista porukkaa. Ruotsin puolella loppujen lopuksi tämä Olof Palme oli varmaankin sellainen. Karmea esimerkki siis. Tahtopoliitikoista puhutaan. Ja meillä ehkä takavuosina Kalevi Sorsa.

Ja sitten oli suunnitelma tästä uudesta virasta pääministerin avuksi , pääministeriä tukemaan jossa tehtävässä siis vaikka vaalitulos ei oikeuttaisi voisi jatkaa nykytilanteesta myös eduskunnan vähemmistöön nojaava hallitus johdossaan siis varmaankin Sanna Marin.

Valta sokaisee ja vallanhimo on Marinilla kyllä kaamea.

 Tulee mieleen toinen sosialistitantta, Krista Kiuru. Kuten Häkämies muistelmissaan toteaa, hän ei ole koskaan nähnyt missään yhtä kovaa poliittista pyrkyriä kuin Krista Kiuru on.

 Taitaa äärimmäinen vallanhimo olla sosialistinaisilla veren perintö.

Keisarinna ilman vaatteita. Instafiltterit ja seuraajamäärä sokaisee. Eiköhän se tasoitu kun tilauslennot ja muu pintaliito pitkin maailmaa lakkaa. Kestääkö jalat, entä pää kun putoo korkealta yläpilvistä?

Onko Sanna tekemässä veretöntä vallankaappausta nyt kun Sauli on toisella puolella maapalloa?       

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1e3199cd-f588-4af7-9dc2-b89c10f7ead7

Suomella on nyt kaikkien aikojen huonoin pääministeri. Huolestuttavaa.

Lainaus käyttäjältä: annuliinunen - 12.03.23 - klo:06:19

Jotenkin tuo Sanna on  jollain tavoin sellainen meidän kulttuurissamme harvinainen lievästi diktaattorimainen johtaja.

Valta sokaisee ja vallanhimo on Marinilla kyllä kaamea.

 Tulee mieleen toinen sosialistitantta, Krista Kiuru. Kuten Häkämies muistelmissaan toteaa, hän ei ole koskaan nähnyt missään yhtä kovaa poliittista pyrkyriä kuin Krista Kiuru on.

 Taitaa äärimmäinen vallanhimo olla sosialistinaisilla veren perintö.

Teillä unohtuu kyllä nyt pyrkyreistä pyrkyrein ja vallanhimoisista vallanhimoisin? Ei kyllä ole (onneksi...) enää viime aikoina pyrkimyksissään onnistunut. Mutta on aina oikeassa ja muut ovat väärässä. Jos olisi päässyt Marinin asemaan niin herra varjele meitä. Diktaattoreilta. Tässä muutama esimerkki viimeaikaisista muistutuksistaan miten hän on ollut (aina) oikeassa ja muut väärässä.

https://www.paavovayrynen.fi/2023/03/11/irti-eurosta/
https://www.paavovayrynen.fi/2023/03/09/eduskunnan-jarrutuskeskustelu/
https://www.paavovayrynen.fi/2023/03/07/vahva-markka-syoksi-suomen-lamaan-ja-kurjuuteen/

Onkohan tuo vallanhimo kepulaisilla kekkoslovakian peruja?

Niin ja onko meidän kepulaisessa kulttuurissamme koskaan ollut diktaattorimaisempaa poliittista johtajaa kuin Kekkonen? Yritysmaailmasta noista sitten löytyy kyllä.

Jyrki Katalainen oli niin vallankiimainen, ettei edes pääministeriys riittänyt vaan joutui vallanahneuksissaan eroamaan pääministeripaikalta päästäkseen komissaariksi Brysseliin.