Oletko tullut taloon vävynä vai oletko ostanut tilan vanhemmiltasi?
Jos olet vävy (tai miniä) niin miten se vaikuttaa motivaatioosi tilan töissä ja asioiden hoidossa, ja jos olet vävy, niin tuntuuko joskus, kuin olisit "palkollinen"?
Ja onko vastuuntunto vähäisempi, jos on tullut vävyksi taloon, kuin jos jatkaisi omien vanhempien työtä?
Mielestäni tämä on aihe, josta on yllättävän vähän keskusteltu maaatalouspalstoilla ja lehdissä, johtuneeko siitä, että on yleisempää, että poika jatkaa tilanpitoa, kuin tytär, ja näin ollen näitä kotivävyjä on vähän, jolloin keskusteluakin on sen tiimoilta vähän.
Ja jatketaan vielä, jos tulee tilalla vaikeuksia ja suhteessa ongelmia, niin ottaako vävy helpommin hatkat kuin miniä?
Olen vävy. Niin jos ei joku vielä sattumalta tienny.
Eipä se juuri ole vielä motivaatioon vaikuttanut, niin hoidan asiat kuin omani hoitaisin. Jonkun mielestä ehkä huonosti, joskus omastakin mielestä. Ei vaan ehdi kaikkea ihan viimisen päälle nyppiä, kun täytyy töissäkin käydä.
Palkolliselta olo ei tunnu, kun en saa palkkaa. Vastuuta täytyy molempien kantaa. Emäntä tosin hoiti tilaa yksinään pari vuotta ennen mun tuloa kuvioihin, joten ehkä hänen oli vaikeampi jakaa vastuuta suhteen alkuaikoina. Neljä vuotta nyt on yhdessä menty.
En osaa ihan kaikkia koukeroita eikä mulla oo alan koulutustakaan (niin kuin ei ole kyllä minkään muunkaan alan tutkintoa), mutta oon mielestäni innokas oppimaan. Ja kun ei oo pelkästään aikaisempien sukupolvien oppeja painolastina, niin tulee vähän uusiakin kuvioita joskus mietittyä. En tiä tykkääkö appiukko, mut ei oo ääneen moittinu
