Miksi puhutaan Tuho-Ahosta, ei Esko Aho hallituksineen mitään tuhonnut, päinvastoin, hän pelasti Suomen konkurssilta.
Holkerin hallituksen vaihtuessa Ahon hallitukseen Suomessa oli lama jo syvällä ja Ahon hallitus joutui kusiseen paikkaan, työttömyys syveni ennätysmäiseksi, osasyynä Neuvostoliiton hajoaminen ja Neuvostokaupan tyrehtyminen.
Suomen talous oli erittäin lähellä todellista kriisiä, se on tullut ilmi vasta jälkeenpäin, kansainvälisissä luottokelpoisuusluokituksissa Suomi oli pudonnut jo "mutasarjaan" ja lainahanojen kiinni meneminen oli aivan hilkulla.
Kansa ei oikein tajunnut Suomen talouskriisin syvyyttä.
Ne leikkaukset ja säästötoimenpiteet, mitä hallitus silloin joutui tekemään, ne oli enemmän kuin välttämättömiä, ne oli suorastaan pakko tehdä, tai Suomen talous olisi romahtanut, meille olisi käynyt samalla tavoin kuin Argentiinalle kävi tässä joitakin vuosia sitten.
Kansa ei kuitenkaan hyväksynyt niitä pakkotoimenpiteitä, leikkauksia ja säästöjä, jotka oli pakko tehdä, vaan alkoi napista, kun saavutettuja etuja mentiin leikkaamaan, koska kansa ei tajunnut taloustilanteen vakavuutta, ja nämä Tuho-Ahosta puhuvat eivät tajua vieläkään, mikä tilanne silloin oli.
Ahon arvostelijat eivät pysty sanomaan mitä Aho ja hallituksensa teki silloin muka väärin, he eivät pystyneet sanomaan sitä silloin eivätkä pysty vieläkään. Ja ne kakolaiset ja demarit, jotka tajuavat Ahon hallituksen pelastustyön arvon, ovat joko hiljaa, tai tahallaan vääristelevät asioita, koska heitä vituttaa että Ahon hallitus pelasti maan talouden romahtamiselta, se vaan vaati etuoikeutettujen ryhmien saavutettuihin etuihin kajoamista, ja tämä harmittaa monien vuosien jälkeen monia vieläkin.
Kun sitten Lipposen hallitus tuli valtaan, niin talous oli jo parantumassa, ja Lipponen vain korjasi Ahon hallituksen arvokkaan työn hedelmät, eli Lipponen sai ansaitsematonta kunniaa, kun Suomen talouden tila alkoi 90-luvun jälkipuoliskolla kohentua, mutta se kohentuminen oli siis kuitenkin Ahon hallituksen pelastustyön tulosta.
Kyllä ainakin täälläpäin tasantarkkaan tiedettiin, kuinka syvällä Suomi tuolloin ui. Iiro kiersi ahkerasti maalailemassa piruja seinille. Lupasi verta, hikeä ja kyyneleitä, niitä tosin sitäkin runsaskätisemmin.
Keskustelin tuolloin yhden Aamulehden toimittajan kanssa, ja hän arvioi, että edes maatalouden tukia ei pystytä maksamaan.
Suomen ollessa tuossa tilassa kepulaiset jatkoivat hallituksessa häikäilemätöntä pekkarointiaan, mm. metri-Mauri tuli tunnetuksi siltarumpupolitiikastaan, Keski-Suomessa olisi pitänyt päällystää kaikki pahaiset kylätietkin. Mauri maksoi kiireesti Kepulandian kunnille ylimääräisiä avustuksia, vaikka hallituksessa oli jo so*****, että niitä ei makseta jne jne ...pekkarointia. Tuho-Aho teki myöskin koko ajan häikäilemätöntä kepupropagandaa "vetämällä maton" toisten jalkojen alta, kaikenkaikkiaan hallituspuolueitten välinen yhteistyö ja henki ei ollut lainkaan hyvällä tasolla.
Kepulaisten välistävedot ja jatkuva riidan haastaminen tämmöisessä kriisitilanteessa oli vastuutonta. Seurauksena v. 2005 vaalien jälkeen yksikään muu puolue ei halunnut lähteä öykkäri-Ahon kanssa samaan hllitukseen.... kepu joutui oppositioon, mikä oli pelkästään onneksi Isänmaalle. Alkoi hedelmällinen ja hyvähenkinen sateenkaaripuolueitten yhteistyö, vaikka viherpipertäjät yrittivätkin lyödä kapuloita rattaisiin.
Suomi lähti ennennäkemättömään nousuun, johtotähtenä IT-talous. Holkerihan oli ottanut v.1987 hallituksensa päätavoitteeksi rakennemuutoksen, Suomen muuttamisen agraariyhteiskunnasta johtavaksi korkean teknologian maaksi. Tämä toteutui, kuin ensin päästiin eroon mauno-koivistolaisesta lamaan johtaneesta talouspolitiikasta (presidentin sana oli laki, tuolloin) ja kepu oli saatettu oppositioon.
Nyt näkymät ovat taas synkät: Lipposen hallitusten aikaansaama nousukiito on hiipumassa viiden kepujohtoisen hallitusvuoden jälkeen. Lamaa pukkaa.
Sinipuna joutuu v. 2011 vaalien jälkeen taas kerran korjaamaan kepulaisten tihutyöt.
Pahinta tuhoa tuho-Aho joukkioineen sai maatalouden EU-liittymisneuvotteluissa, sen kepulaiset neuvottelivat yksin saatuaan v. 1991 "veretseisauttaneen" vaalivoiton, kuten Kääriäinen sen nimesi. Kepuaatteen mukaisesti ajettiin neuvotteluissa vain Kepulandian etua häikäilemättömästi, Etelä-Suomi jätettiin heitteille.
AB-alueen maatalous on saanut karvaasti kokea, mitä kepulaisuus on.
