onko hyä kuormatessa ? kaveri sano et se herkee puskemasta ku vastus kasvaa.. sepelikasaan on hankala? pitäs päästä kokaseen moista..
Oikea momentinmuunninhan toimii koko ajan niin että kun vastus kasvaa niin vauhti hidastuu mutta voima kasvaa. Pyöräkuormaajissa muunnin on vakiopalikka, kaasulla voi valita millä voimalla puskee. Riittävästi hanaa niin voimaa löytyy niin paljon kuin haluaa, vauhtia ei sitten kovalla kuormalla kyllä löydy. Nykyisinhän monessa muuntimessa on lukitusmahdollisuus tieajoa ym varten. Ei tarvitse sitten hiipiä isossa ylämäessäkään.
Turbiinikytkin on vähän kuin köyhän miehen muunnin, ei samalla tavalla moninkertaista vääntöä mutta kytkimenä sitä voi lyhytaikaisesti 'luistattaa' vapaasti kaasua annostelemalla ja näin säätää voimaa ilman että alkaa ruopia. Turbiiniinkin jää isoillakin kierroksilla aina pieni luisto joten jatkuvaan raskaaseen vetoon pellolla tai tiellä se on vähän huonompi. Se antaa aina hiukan periksi ja tekee sitten lämpöä, syö polttoainetta ja hidastaa hivenen. En tiedä onko traktoripuolellakin ollut lukitusoptiota olemassa; se ratkaisisi nämä raskaan vedon ongelmat. Muutenhan se on just pikkupyörityksissä ja kuormaamisessa oikein omiaan. Sillä(kin) voi lähdössä tai penkassa kaasun määrällä valita voiman joka siirtyy, 0-100% ilman että mikään kärsii (vrt perinteisen kytkimen luistattaminen). Turbiini ei kunnolla kytkeydyttyään enää juuri elä kuorman mukaan, toisin kuin muunnin, vaan riittävillä kierroksilla 'pidon' saavutettuaan se on lähes kiinteä yhteys. Kierrokset pudottamalla pääsee takaisin sinne halutun luistomäärän alueelle.
Kumpikaan ratkaisuista (muunnin tai turbiini) ei taida tyhjäkäynnin tuntumassa oikein välittää moottorijarrutustakaan, se pitää muistaa. Tässä yksi syy miksi muunnin poistui metsäkoneista aikoinaan ja korvautui hydrostaattisella voimansiirrolla.
Kumpikin ratkaisu syö tehokkaasti voimansiirron terävät ja repivät kuormitushuiput pois ja säästää konetta.
Perinteisessä vanhassa jenkkiauton automaattilaatikossa on ensimmäisenä osana turbiini (joissakin ehkä jo lähes muuntimeksikin nimitettävä, raja on vähän häilyvä limpun sisuskaluista riippuen). Jos on sellaista ajanut niin tietää miten se pehmeästi se lähdössä käyttäytyy. Isokin voima siirtyy kun vaan antaa hanaa mutta tyhjäkäynnin tuntumassa voi ryömiä silkinpehmeästi hyvin pienellä voimalla jos haluaa. Ja kaikki siltä väliltä, kaasua annostellen.
Molemmat ratkaisut ovat melko kestäviä ja loppujen lopuksi teknisesti yksinkertaisia komponentteja. Limpun sisäisellä öljymäärällä voi halutessaan säätää sen jyrkkyyttä.
Vaihteiston korvikkeeksi noista ei ole sillä pidempiaikainen 'luistatus' tuottaa liikaa lämpöä ja siis hukkatehoa.
