Jatkuvasti koitetaan vuoden 1918-punakapinaan suurinta syyllistä puolueena, Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta, pestä puhtaaksi syyllisyyden taakasta kääntämällä voimakkaasti huomio valkoisten sodanjälkeisiin rankaisutoimiin. Olkoon kyseinen puolue tänä päivänä kuinka "liberaali" tahansa, niin aivan toisin oli vuonna 1918.
Laillista hallintoa vastaan kapinoimiseen ei ollut läheskään riittäviä syitä:
http://perttirampanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251599-huomioita-sisallis…
Forssan puoluekokouksesta alkaen oli SDP:n puolueohjelmassa mahdollisuus väkivaltaiseen vallankaappaukseen sosialismiin pyrittäessä. Ja sitä sitten yritettiinkin 1918. Puolue kantakoon näin osaltaan erittäin suuren vastuun kapinan aikaisista ja jälkeisistäkin uhreista, surusta ja murheesta vuosikymmeniksi.
SDP hävisi vaalit lokakuussa 1917, ja sekös korpesi. Mutta kyllä maailmassa kapinoita riittäisi jos hävinnyt osapuoli alkaisi aina kapinoimaan!?
Ilman aseellista kapinaa valkoisten rankaisutoimia ei olisi tar*****. Kapinallisia oli pakko tuomita sillä valtiopetos/maanpetos on joka maassa raskas rikos; aina kuolemantuomioon asti. Toki vääriäkin tuomioita varmasti annettiin kun kymmenien tuhansien tavalla tai toisella punakapinaan osallistuneiden syyllisyys ja tekemiset piti tutkia.
SDP:n syyllisyyttä kapinaan yritetään myös vesittää työntämällä syy pelkästään vallanhimoisille äärivasemmistolaisille sosialistijohtajille ja radikaalille punakaartin johdolle. Mutta kyllähän SDP:n puoluetoimikunnan alainen toimeenpaneva komitea, jonkinlainen vallankumouskomitea, antoi kapinaan valmistautumiskäskyn 26.1.1918. Punaisen hallinnon, kansanvaltuuskunnan, johtoon asettui SDP:n silloinen puheenjohtaja, ja useita muita puolueen johtohenkilöitä astui muihin hallintotehtäviin.