Muoti-ilmiö?
Ns poikkeavat ovat olleet keskuudessamme aina.
Mutta se, että asia on tuotu esille ja päivänvaloon. Että ihmisiä on monenlaisia. Saattaa tehdä siitä jonkunlaisen muoti-ilmiön. Mutta ei tarkoita sitä, etteikö asiaa ja ilmiötä olisi ollut. Esimerkiksi homoseksuaaleja on ollut kautta ihmiskunnan historian. Aikanaan joutuivat harrastamaan seksiä kirjaimellisesti henkensä kaupalla. Samoin nämä muunsukupuoliset olkoot sitten millaisia tahansa, niin joutuivat kieltämään itsensä ja piilottelemaan. Peräkamarissa.
Lisää suvaitsevaisuutta tarvitaan. On suvaittava erilaisia ihmisiä.
Sivusit olennaista tässä. Tämä identiteettipolitiikka on muoti-ilmiö. Homoseksuaalisuus ei ole kulttuurillista vaan hyvin pitkälti geneettistä tai fysiologista. Mutta nämä dysforiat ovat enemmän omaksuttuja ja sosiaalistettuja asioita, mistä meidän kuuluu olla onnellisia,. mitä tarvitaan onnelliseen elämään ja niin edes päin. Näitä dysforioita on noin 5%:lla ihmisistä, ja nyt tuntuu, että lasten dysforioiden ruokkiminen on mennyt jo eräänlaisen rajan yli, kun aletaan seksualisoida omaa minäkuvaa varhain. Tutkimusten mukaan nämä tuntemukset tulevat kovin varhain, mutta niilläkin, jotka eivät päädy aikuisena sukupuolenvaihdoksiin leikkauksineen ja hormonihoitoineen, alkaa elämä tasaantua, kunhan kypsempi aikuisuus ja sen mukanaan tuoma järkevyys tulee haasteineen vastaan. Me hoidamme tarvittaessa pakkohoidolla ruumiinkuvan häiriöitä, eli esimerkiksi anoreksiaa. Anoreksia on osaksi tulosta informaatiovirrassa syötetyistä kummallisissa ideaaleista, jossa esimerkiksi laihuus on mallina muodissa. Anorektikko kokee itsensä lihavaksi, vaikka nälkäkuolemaan asti. Harva kannustaa anorektikkoa, että mitäpä läskiperseelle kuuluu, vaikka hän kokisi sellainen olevansa.
Löytyy myös niitä, joiden on pakko toistuvasti leikata itselleen erilainen vartalo, nenä ja kasvot, koska eivät tunne nykyistä naamavärkkiä tai vartaloa omakseen. Näistäkin ohjataan lääkärille ja terapiaan, jos pakkomielle aiheuttaa terveydellisiä ongelmia. Siinäkin jotenkin yhteiskunta haluaa puuttua asiaan.
Tuo suvaitsevaisuus, eihän se päde lainkaan suureen osaan ihmisen mahdollisista ominaisuuksista, siis lastahan ohjataan koko ajan eli sosiaalistetaan tiettyihin käyttäytymismalleihin, joita kasvattaja toivon mukaan viestii hyväksyttävinä ja vastaavasti ei-toivottuina. Lapsesta pyritään juurimaan pois epärehellisyys ja väkivaltaisuus ja itsekkyys ja tuomaan tilalle toisen ihmisen kunnioittaminen, auttavaisuus, anteliaisuus, me teemme sitä aivan ilman uskontojakin, koska vuosituhansien kuluessa olemme havainneet, että yhteisö pääsee kokonaisuutena kaikkien osalta parhaaseen lopputulokseen, jos on olemassa jonkinlaiset raamit, missä toimitaan ja mitä voidaan toiselta odottaa. Olin kerran erään työpaikan suuressa suvaitsevaisuuskoulutuksessa, jossa sitten kysyin vetäjältä, ai että meidän pitää suvaita erilaisuutta ? Eli meidän esimerkiksi pitää suvaita laiskaa ihmistä, joka pilaa meidän kaikkien hommat ? Tai henkilöä, joka mottaa kaikkia turpaan, jos asiat eivät mene hänen mielestään hyvin. Tai henkilöä, jonka on pakko lääppiä naistyöntekijöitä ? Selvisikin lopuksi, että suvaitsevaisuus kohdistui lähinnä vaatijansa määritelmään ihmisen suvaittavasta ilmiasusta, eikä kyse olekaan ehdottoman suvaitsevaisuuden vaatimuksesta.
Lopuksi: on tehtävä ero seksuaalisen suuntautumisen, joka on syntymästä lähtöisin ja toisaalta seksuaalisen identiteetin välillä, jälkimmäinen asettautuu sovinnaisiin normeihin, jotka ovat pitkälti yhteisön toteuttamia, varsinkin muutamat viimeaikaiset transnaisten esilletulot toteuttavat naiseutta, joka on jotakin muuta kuin tavallisen naisen naiseutta. (Kuva)
Eli voidaan todeta, että kyseessä nähtävästi onkin rooli, jonka
kuvitellaan olevan jonkinlainen, ja siihen sitten muka identifioidutaan. On myös näitä eläimiksi identifioituvia, ns. "furry" - identifioituvia, joita joissakin paikoin on alettu huomioida, aikaisemminhan lapset leikkivät satuleikkinsä, ja sitten tultiin syömään ja laitettiin turkkipuvut pois. Eli haluan tällä sanoa, että ihmisillä on liian vähän varsinaista ajateltavaa, mitä tulee toimeentuloon, töihin, opiskeluun, elämä ei tavallisella CIS-ihmisellä kierrä kehää oman seksuaali-identiteetin ympärillä, vaan siinä, miten kämppä maksetaan, töissä jaksetaan ja että saa ruokaa kaupasta ja että pitäisi pyykitkin pestä.
-SS-
