Jorma Jaakkolalla on jäänyt hieman itsepintainen pakkomielle pyörimään päähän. Hän pyörittelee kirjoja kädessään ja poimii yksittäisiä lauseita kirjoista, joita heiluttelee tietäväisen näköisenä. Ns. "Koiviston konklaavia" hän mainitsee
salaisena, vaikka 35-sivuinen muistio on avattu ja tutkittu julkisuudessa jo lähes kymmenen vuotta sitten.
Ns. suuren lama-ajan eläneenä voin todeta, että ajalta yritetään valheellisesti korostaa hyvin pienen ihmisryhmän tuskaa, ihmisryhmän, joka ei yksinomaan ollut tilanteeseensa syytön, vaan ihmisryhmän, joka otti tietoisen riskin asuntokaupoissaan ja yrityslainoissaan, ja etenkin yleistakaus- ja yleispanttaussitoumuksissaan, ihmisryhmän, joka olisi heti täysi-ikäiseksi tultuaan ollut laitettava luottokieltoon, ja siitäkös taas poru olisi syntynyt. Yhdeksän kymmenestä yrittäjästä ja työntekijästä jatkoi elämäänsä kuten ennenkin. Ehkä 1980-luvun lopun
kulutusjuhla oli asiaan yhtä lailla syyllinen kuin jokin muka ulkopuolinen taho. Olen useastikin miettinyt, mikä oli tietyn 1980-luvun lopun asunnonvaihtajaryhmän mielenmaisema, silloin kuin lähes miljoonan markan kämppä ostettiin uudella korkeakorkoisella notariaattilainalla, odottaen vanhan myytävän kämpän hinnannousun maksavan sitten lainan ja korot, että jotenkin pääsisi isompaan keskusta-asuntoon ilman yhtään säästämistä tai rahoitusta ?
Olin pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla asuntosäästäjänä ja asunnon ostajana vuosina 1989 - 1990, joten tapasin kyllä näitä jo silloin kahden asunnon loukussa olleita, kun markkinat jäätyivät lähes täysin. Asuntosäästäjälle hymyiltiin säälivästi 1980-luvun lopulla. Ei hymyilty enää 1992. Esimerkiksi ensimmäisestä peltisestä säästölippaasta asti pankkinani toimineen Lounais-Suomen Säästöpankin kaatoivat suoranaiset huijarit, silkkipukuiset paikalliset nuoretmiehet, ei siinä mitään EU:ta tar v i ttu. Me asuntovelalliset luovimme siinä myrskyssä sen mitä pystyimme.
Olen kuullut useammassa yhteydessä tapahtuneeksi väitetyn tilanteen: pankki laittaa yrittäjän lainat kaikki maksuun, syystä tai toisesta. Yrittäjä menee pankkiin palaveriin asian johdosta, pankinjohtaja sanoo, että et pysty maksamaan tätä, joten laitamme vakuudet maksuun. Yrittäjä maksaakin lyhennykset ja lainan pois, ja pankinjohtaja parahtaa, että
ei sen näin pitänyt mennä. Niin kuin olisi ollut jokin suuri suunnitelma, että ajetaan alas kaikki yrittäjät ja takavarikoidaan heidän omaisuutensa. Kyseinen tarina on suurimmalta osin täyttä sontaa.
Joko kaikki pankkiryhmät oli ohjeistettu kaikissa Etelä-Suomen kaupungeissa tekemään sama näytelmä, tai sitten tarina on kiertänyt vaikeina aikoina urbaanina legendana, joka sitten on tapahtunut kaikille erikseen, ja jota pidetään jo itsekin totena.
Kuva: yritysten konkurssit suuren laman aikana (Kauppalehti)
Kuva: laman vaikutus yritysten lukumäärään suhteutettuna (Tilastokeskus)
Kuva: yritysten voittojen ja verojen osuus kansantulosta (Tilastokeskus)
Viimeinen kuva näyttää sen, miten lamavuodet aiheuttivat notkahduksen yritysten voittoihin, mutta ehkäpä lama oli myös ns.
luovaa tuhoa, joka paransi jäljellejääneiden yritysten toimintaa ?
-SS-
