Amerikkalaisten atomipaukut Japanissa olivat alkua atomiaseiden tutkimukselle ja kehitykselle. Fissiopommin kehitykseen käytettiin hirveästi varoja, joten olisihan se ollut outoa perustella kaatuneiden sotilaiden omaisille, että kyllähän tämä olisi saatu ratkaistua helpommin ja olisi meillä tuossa pari sellaista isompaa pommia mutta kun ei oikein tiedä sopisiko niitä käyttää. Maailmansota oli käynnissä ja onnistuneen ensimmäisen kokeen jälkeinen huuma aiheutti reaktion, että pitäähän tuollaista päästä kokeilemaan ihan livenä.
Aika kylmää kyytiä, mutta livekokeen jälkeen amerikkalaiset saapuivat tutkimaan tuloksia ja auttamaan uhreja. Mutta se oli osa tutkimusta, jonka hedelmät neuvostoliittokin sitten kopioi. Sitten tehtiin vetypommi tai fuusiopommi. Senkin neuvostoliitto kopioi.
Ja mitä näistä otettiin opiksi. Amerikkalaiset lopulta tajusivat, että tällainen paukku väärissä käsissä olisi aika vaarallinen juttu. Kun taas neuvostoliitto tajusi, että näitä kun on tosi paljon, niin aina parempi. Ja kaikki mahdolliset hyödyt sovellettavista pommimuodoista pitää ottaa irti.
Ei tässä puuttinin tilanteessa ole enää mitään ennalta arvattavaa. Se tulee käyttämään kaikki mahdolliset aseet, jos tilanne näyttää uhkaavalta. Kun ei ole enää mitään voitettavaa. Vain hävittävää. Hankalaa on myös se, että länsimaiden silmissä venäjän johtoportaasta ei löydy uskottavaa rauhan rakentajaa, joka ei olisi sotkeutunut Ukrainan operaatioon. Siellä on iso kasa jengiä, josta vaan pitää päästä eroon. Millä tavalla tämä lopulta onnistuu ja mitä siitä seuraa, se jää nähtäväksi?
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.
