Onneksi meille perustettiin keisarillinen Helsingin yliopiston magneettinen observatorio vuonna 1838. Sen ansiosta meillä on jonkin näköinen tähystyslinja myös menneisyyteen. Organisaatio jatkaa muutaman välivaiheen jälkeen nykyään Ilmatieteen Laitoksena. Oheistamassani kuvaajassa näkyy tilapäinen lämpöjakso, joka on jostakin syystä ehkä antanut aiheen olettaa, että meillä olisi Saksan ilmasto pysyvästi:
Nälkävuodet näkyvät kuvaajassa hyvin. Edes 1987 ei ollut sellainen vuosi, johon nälkävuosia voisi verrata.
Huomionarvoista on, että 1930-luvulla oli 2000-luvun tapaan lämmintä, ja viljaa saattoi viljellä Rovaniemellä asti. Vuosina 1960-1988 ( 1970-luvun alun muutamaa lämmintä talvea lukuun ottamatta) olivat enimmäkseen lumisia pakkastalvia, ja kevätkylvöt päästiin täällä etelässäkin aloittamaan vasta äitienpäivän aikoihin. Juuri viikonloppuna haastattelin muutamaa yhdeksänkymmenvuotiasta, heillä on vielä muistissa paikkakunnan säät sota-ajoilta asti. Muistikuvissa toistui suuri kevättulvaviikko huhtikuun lopulla. Lumi pysyi pitkään ja kevät tuli nopeasti.
Omat muistikuvani huhtikuun talvisuudesta menneisyydessä vahvistuvat, kun katson eri vuosien huhtikuun keskilämpötilapoikkeamia vuodesta 1961 alkaen: Touko- ja kesäkuissa ei ole samanlaista voimakasta trendiä ollut.
(c) FMI
En väitä, että lämpötilat tulevaisuudessa putoaisivat voimakkasti ja pysyvästi. En siis ota mitään kantaa kiistanalaiseen ilmastonmuutokseen, suuntaan tai toiseen. Mutta on hyvä havaita, että erilaisia säitä on ollut jopa vuosikymmenten ajan menneisyydessä, ja 120 päivän lajikkeilla voi tulla kiire, ainakin Oulun Läänissä.
-SS-
