Sieltä se taas tuli! Vähittäiskaupan edustajan mielestä maatalouden rakennekehityksen pitäisi kiihtyä. 10 000 tilaa jäljelle ja vain aktiiviviljelyä. Eikun lisää velkaa ettei ruoka vaan kallistu!
Kuinka paljon on liikaa?
Ohjattua tukea kriisitiloille ja maamme omavaraisuusastetta pidetään nyt liian korkeana passiivi viljelijöiden tukemisella.
Ensin pitää määrittää, mitä kriisi tarkoittaa. Ja mistä se johtuu. Pelkään, että suurin kriisi on näillä voimakkaasti investointeja tehneillä tiloilla, joiden omistajat nyt uhriutuvat "kun meitä on aina käsketty laajentamaan". Yhtään kriisirahaa ei pidä jakaa niille, joiden kriisi perustuu huonoon tulokseen. Nälkäkuoleman uhka tarkoittaa oikeaa kriisiä. Silloin suurimmat uhrit ovat ne maltilliset, jotka eivät ole alkaneet kasvattamaan voimakkaasti tilan tuotantoa tai eivät ole hankkineet ylikallista peltoa.
Siksi olisi ehkä suotavaa kartoittaa lirissä olevat ja miettiä, antaako niiden mennä nurin. Yksikin suora lisätukieuro oman kriisinsä aiheuttaneille kasvattaa kuilua maatalouspolitiikan uskottavuudessa. Tämä loputon lehtien palstoilla tapahtuva valittaminen ja uhriutuminen saa alkaa pikku hiljaa riittämään. Kaikki mahdolliset tilojen pelastamiseksi pitää tehdä, mutta lehmän kauppojen täytyy loppua.
Vähittäiskauppa rosvoaa ruon puoli-ilmaiseksi. Se on aivan selvää. Jos ulkomailta tuontia ei rajoiteta, hinnat seuraavat isojen maiden bulkkituotantoa. Jos suomalainen haluaa kotimaista ruokaa, se maksaa myös siitä. Hinnan nousu on mahdollista vain sillä, että viljelijä sanoo hinnan. Jos toinen viljelijä sanoo alemman hinnan, kierre on jälleen valmis.