Vesivaoton pelto syntyy kääntöauroilla siten, että viimeinen, vesivaon synnyttävä viilto suoritetaan ojaan.
Olet ymmärtänyt väärin, uskon kuitenkin sen tapahtuneen tahattomasti.
Koska maa siirtyy aina sivuun, johonkin tulee se matalampi kohta. Mutta tuosta "ojasta lähtemisessä" tarkoitin tapaa, joka oli vallalla täällä Lounais-Suomessa vielä 1980-luvulla. Eli käännöksessä peruutetaan ojan reunaan ja vedetään pyörtänön luiskasta asti viilut, tällöin päisteitä ei tarvitse aurata eri suuntaan kuin muuta peltoa. Viimeksi näin kyseistä kyntötapaa pari vuotta sitten Perniön aseman seutuvilla joen rannassa. Ihmettelin siitä ohi ajaessa kyytiläiselle, että voiko mennä valvonnasta läpi tuommoinen.
-SS-