On sähköä ilmassa, kun kaikki keskustelut kääntyvät maidontuotannon kansallisen tuen tasoon.
Joka johtaa taas vertailuun hesan asumistukiin. Joka taas johtaa sorkan ja jonkun muun keskenäiseen vääntöön.
Jos alkaa tekemään laakereita hesassa tai Ivalossa, sama hinta niistä maksetaan. Jos ovat samanlaisia. Laakeritehtaan perustamiseen tosin saattaa saada enemmän tukea Ivalossa kuin hesassa. Mutta kuitenkin niitä yleensä tehdään katon alla, kaukana ulkoisen ilman karusta syleilystä. Kas kummaa, niin on myös maidon suhteen. Harvemmin niitä taivasalla lypsetään. Rehun hommaamiseksi tarvitaan pohosessa enemmän pinta-alaa, jonka hinta on mitätön verrattuna etelän peltohehtaarin hintaan. Ja tundraa on raivattu yhä enemmän, jotta saadaan paskaa mukalevitettyä koko alalle. Kun köysi kiristyy maidon hinnan putoamisen vuoksi, enää lannanlevitysala ei riitä. Nyt sille raivatulle alalle pitäisi saada täysi tuki.
Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Toista se on avomaalla. Ilmastonmuutoksen armoilla sitä vaan ollaan. Ja ilman edunvalvontaa.
