Raatokärpänen lennähti äsken kyynärvarren iholleni. Katseltiin toisiamme.
Raatokärpänenhän on vähän semmoinen pulskannäköinen huonekärpänen, jonka peräosa on kiiltävän sinivihreä. Aika tyylikkään näköinen kärpänen siis, jos ei oteta huomioon sitä, että se tykkää vissiin raadoista. Se vähän latistaa iloa siitä, että semmoinen otus istahtaa kädelle.
Mietiskelin, että mitä helvettiä tuo raatokärpänen meikän kädelle laskeutui, että tietääkö se jotakin meikän tulevaisuudesta mitä minä en. Toivottavasti se vain levähti tai että se oli joku tolvana. Kyllähän varmaan kärpäsien joukossakin on välkkyjä kärpäsiä ja tolloja kärpäsiä.
En tiedä, että pystyikö kyseinen raatokärpänen näkemään tulevaisuuteen, että oliko sillä selvänäkemisen lahja, mutta ainakin se tiesi etten tappaisi sitä. Hätistin sen tiehensä, eikä se enää palannut.
Raatokärpäset ovat siitä mukavia, etteivät ne ole kovia häirikköjä. Huonekärpänenhän on ihan paska ja kiusaa ja ärsyttää niin paljon kuin kärpänen voi kiusata. Jotkut jopa purevat ja ihan lakkaamatta siihen asti, kunnes ne tapetaan. Tappaminen on nyt vaikeaa, kun on kuuma ilma ja ne ovat nähtävästi sitä nopeampia mitä kuumempi ilma on.
Villi länsi,
Ronald ja Nancy,
Jippi-ai-jippi-oi
