Tiedä sitten mikä systeemi olisi se hyvä systeemi. Tuo itäsysteemikin on/oli hyvä kun uusia ratkaisuja vehkeissä ei tullut ihan joka vuosi. Silloin tiedettiin etukäteen mikä hajoaa ja voitiin ennakoida huolloissa.
Huonoa on taas se, että kehitys jää vähän taka-alalle, kun markkinatilanne ei ole oikein kannustava. Kun ei ole niin montaa "naapurikauppaa", jonne voi mennä edellisestä kaupasta ovet paukkuen ja ostaa kilpaileva merkki.
Nykyisessä länsijärjestelmässä on se huono homma, kun usein homma perustuu viivan alle jäävään plus-merkkiseen tulokseen. Että jos ihan kaikki mahdolliset suunnitellut ja yllättävät menot on maksettu ja "tili" on plussalla, se ei välttämättä riitä sijoitetulle rahalle ja sen kasvulle.
Markkinaehtoisuus tuottaa kehitystä, kun kylmän sodan aikaa ei sillä entisellä tavalla ole olemassa. Aikana, jolloin West-Germany tarkoitti vielä jotain, myös laatu oli useimmiten kohdallaan.
Mutta kun tuotteet perustuvat kokoajan enemmän monikansalliseen pääomaan, vaikuttaa ihan siltä että kaikki valmistajat omistavat epäsuorasti vähän tai paljon toisiaan ja ollaan sitten yhtä suurta perhettä. Ja sitten jos kaikki vähän omistavat kaikkia, niin ollaankin kommunismissa jossa politbyroona on pääoma.
Kun ei ole taloudellisesti oikein järkeä kenenkään alkaa kehittämään omia systeemejä, vaan otetaan systeemit emoyhtiöltä tai muilta pääoman omistamilta rönsyileviltä sukulaisyhtiöiltä. Digijutut ovat vähän sellaisia. Ja systeemiin kuuluu se, että ei kannata tehdä liian hyviä tuotteita, jotta uusia käy kaupaksi entisten hajotessa. Tällaisia tuotteita on hurjasti verrattuna 80 - 90 -luvun digiä tähän päivään.
Kaikissa näissä systeemeissä on ne hyvät ja huonot puolensa. Mutta olisi edes joskus sellainen systeemi, jossa laatu olisi se pääasiallinen tarkoitus. Kulutusyhteiskunnassa tällainen ei vaan ole mahdollista.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.
