Kiiaalan kartanolla oli scania moottori ja iso puhallin, ja sen jäähdytin sen edessä. Betoni lattia, ikään kuin ritiläpalkki ja jotain reikäpeltiä sen päällä. Vaikeat syksyt, oliko nillä joku iso claasi silloin, ja mb traceilla rallia lattiat täyteen. Siitä vaan kauhalla lämminilmakuivuriin.
Ja jos märkää pitää puhaltaa, kva paine sen pitää olla, ei mitään potkuri, vaan radiaali lietso tyyppinen joka tekee kovan paineen joka sitten todellakin jaksaa painaa läpi.
Noita kongskide puulaita kc siiloja, niitä on välilä ulkomailla isoja halvala. Tietty ne vaatii hallin ja täyttö tyhjennys, Ja jos iso, vaatii ison lietson, no traktorikäyttöinen sen ajan?
Kongskilde siiloja oli kahta tyyppiä: kapea keskiputki ja korkeapainepuhallin, joka tuotti ilmaa vähän, mutta suurella paineella. Sama puhallin kävi myös viljalietson käyttövoimaksi. Kulutti energiaa paljon, puhallin kuumentaa ilmaa selvästi, ja yhdistettynä märkään viljaan, siilosta tulee idätyslaitos tai ennemminkin sienimö. Alle 16% mielestäni voi käyttää, sen asian neljännesvuosisadan opettelu siilomallisella kylmäilmakuivurilla on jättänyt mieleen.
Toinen Kongskilden tyyppi oli niin sanottu matalapainelietsokuivaamo, puhallin muistuttaa paljon kotoisten lämminilmakuivurien puhallinta. Ulkokehä siilossa samanlainen, mutta reikäpeltinen keskiputki on leveä, joten viljakerroksen sivusuuntainen paksuus on ohuempi, noin 90 cm. Ilmaa puhalletaan riittävästi kerroksen läpi, jotta vilja pysyy viileänä ja kuivuu nopeammin, eli tuo sen märkävyöhykkeen ulkoseinään nopeasti, ja puuseinä ei hikoile sisään päin. Tuollaisessa pystyy kuivaamaan 20-21% kosteaa viljaa. Koko pohjan levyisellä Ilmapohjapurkaimella viljan voi sekoittaa, eli ottaa siilosta pois ja työntää toiseen siiloon, tai takaisin entiseen. Paakut putoavat varmasti.
Meillä on 1970-luvulla rakennetut pari Svea-Tuuri -tuuletussiiloa, jotka ovat suomulevysiiloja, viljakerroksen paksuus on noin 85 cm. Puhaltimina on 3000 kierroksen ABB Fläktin erikseen valmistamat korkeapainepotkuripuhaltimet. Lyhyt siipi, muotoilu on kuin lentokoneen siivessä, päässä on kierremuotoilu kuin joissakin 767 -400:ssa siiven kärjessä. Välys kehykseen on erittäin pieni (on tuskaa asetella keskelle, jos moottori on ollut irti telineestä) Puhaltimet olivat 1970-luvulla osittain protoja, joten siipiä katkesi, kun vilja oli tiiviimpää (kostea vehnä). Isompi puhallin uusittiin muutosversioina kaksi kertaa, ja kolmas versio on toiminut jo kymmenet vuodet.
Peltisiin Svea-Tuureihin ei voi laittaa yli 18% viljaa, koska kylmään peltiin tiivistyvä vesi imeytyy tavallaan takaisin viljaan ja kuorettaa sen. Hieman kostea vilja ( 16-17% kuivuu mainiosti kevättalven kuivilla 10%:iin, vähällä energialla.
Tuo Kongskilden "puusiilo", jossa on alumiiniset suomuliuskat ja rautarunko, on ollut hyvä kuivain, siihen uskaltaa laittaa kohtuudella lisälämpöä, ja sillä kerittiin kuivattamaan useita siilollisia syksyn aikana: Ensin ruis tai syysvehnä, sitten ohra, ja lopuksi kauraa täyteen talveksi. En ollut käyttänyt kyseisiä siiloja juurikaan vuoden noin 2000 jälkeen, kun hankin jonkinnäköisen lämminilmakuivaamon. Mutta öljylaskua katseltuani olen palannut ainakin siihen, että kuivatussiilot täytetään kokonaan, joko suoraan pellolta tuurilla 15-16% kosteana, tai sitten kuivataan hetki lämminilmakuivurilla, mutta ei aivan rutikuivaksi, puretaan lämpimänä ja jäähdytetään ja loppukuivataan siilossa.
Kun on pienet siilot ja pienet tilat lämminilmakuivurilla, niin onhan niistä kylmäilmakuivaussiiloista hyötyä ihan varastotilanakin.
-SS-
