Arild on täälläkin havaittu sopivaksi ohra lajikkeeksi. Kolmelta vuodelta on kokemusta ja maalajeina pääasiassa savia,joista osa todella herkästi poutivia. Bragea pitkään pidin hyvänä rehu ohrana,mutta seuraaville kylvöille mennään pelkästään arildilla. Huomattavasti parempi sato viime kesän olosuhteissa.

Arild on varmasti hyvä rehuohra. Jostain syystä minä vaan en ole oikein ymmärtänyt miksi viljellä lähtökohtaisesti rehuviljaa. Minusta tavoitteen pitäisi olla ihmisravinnoksi kelpaava kasvi, ja jos se ei sinne sovi, tai tarve ylittyisi, niin sitten menisi rehuksi.

Elintarvikeviljaa pyrin itse viljelemään kaikin tavoin. Toki ymmärrän, jos viljellään oman karjan rehuksi, tai vaikka sopimuksella yhteistyötilalle. Mutta lähtökohtaisesti ihmisravinnoksi (tai ihmisviihteeksi) kelpaamattoman viljan tuotanto ainakin viljatiloilla hämmentää minua.

Oma strategiani on tuottaa aina ensisijaisesti ihmisravinnoksi suoraan jalostettavaa viljaa, josta saa parhaimman katteen.  Rehuviljan hinta on aina ollut elintarvikelaatua heikompi, joten elintarvikelaatuna saa paremman hinnan.

Arild on varmasti hyvä rehuohra. Jostain syystä minä vaan en ole oikein ymmärtänyt miksi viljellä lähtökohtaisesti rehuviljaa. Minusta tavoitteen pitäisi olla ihmisravinnoksi kelpaava kasvi, ja jos se ei sinne sovi, tai tarve ylittyisi, niin sitten menisi rehuksi.

Elintarvikeviljaa pyrin itse viljelemään kaikin tavoin. Toki ymmärrän, jos viljellään oman karjan rehuksi, tai vaikka sopimuksella yhteistyötilalle. Mutta lähtökohtaisesti ihmisravinnoksi (tai ihmisviihteeksi) kelpaamattoman viljan tuotanto ainakin viljatiloilla hämmentää minua.

Oma strategiani on tuottaa aina ensisijaisesti ihmisravinnoksi suoraan jalostettavaa viljaa, josta saa parhaimman katteen.  Rehuviljan hinta on aina ollut elintarvikelaatua heikompi, joten elintarvikelaatuna saa paremman hinnan.

Mallasohraa on mahdotonta viljellä, kun ei oo viljavarastoja ja mallasohran noutavat ties milloin. No tämä on tietysti ihan henkilökohtainen ongelma.

Joillakin tuntuu myös strategia olevan se et aikasen rehuohran jälkeen ehtii pellon kyntämään rukiille.. muiden viljojen kanssa voi olla vähän heikkoa.

Leipäviljaan pyrkiminen olisi parhaiten  toimiva tavoite, jos leipäviljalaadusta maksettaisiin reilusti enemmän. Viime aikoina leipäpalkkiot ovat olleet niin pienet, ja toisaalta rehutuomiot ovat herkässä, että parhaaseen tulokseen useimmiten on päässyt käyttämällä satoisaa, kuivuudenkestävää mutta leipäominaisuuksiltaan vain tyydyttävää lajiketta, lannoittamalla turvoksiin syvällä sijoituksella kuivuuden alle ja unohtamalla tautiruiskutukset, niin pääsee kylvövuoden syksyllä puimaankin kevätviljojansa.

Huippulaatuiset elintarvikelaadut jäävät heikoissa olosuhteissa satotasoltaan sadontuottolajikkeita tonnin-kaksi heikommaksi. Eli edes sataa euroa ei saada 10 euron lisähinnalla kuitatuksi.  Gluteiinivapaat ym erikoistuotteet saa kohtuullistakin viljelykiertoa noudattaessa unohtaa.

Varsinkin leipäviljalla valkuaisen kohotus on jopa tarkempaa hommaa kuin mallasohralla tautientorjunnan jatkuva hälytystila , varsinkin kun typpilannoituksen siirtäminen kiloista valkuaisprosenttiin ei tuota juuri mitään käytännön lisähintaa. Kun siis ei ole metrien turvemultaa typeksi poltettavissa, eikä loputtomasti lantaakaan piilotettavissa.

Ja kunnon helteet sitten romuttavat sen mallasohran valkuaisen ylikorkeaksi  ja pahimmillaan jyväkoon liian pieneksi. Rehuksi myydessä sitten saa kiitellä itseään, että hyvä kun himmasin ravinteissa ja panostin kolmen kierroksen tautiohjelmaan.

Säästää rekkalasteissa.

-SS-

Leipäviljaan pyrkiminen olisi parhaiten  toimiva tavoite, jos leipäviljalaadusta maksettaisiin reilusti enemmän. Viime aikoina leipäpalkkiot ovat olleet niin pienet, ja toisaalta rehutuomiot ovat herkässä, että parhaaseen tulokseen useimmiten on päässyt käyttämällä satoisaa, kuivuudenkestävää mutta leipäominaisuuksiltaan vain tyydyttävää lajiketta, lannoittamalla turvoksiin syvällä sijoituksella kuivuuden alle ja unohtamalla tautiruiskutukset, niin pääsee kylvövuoden syksyllä puimaankin kevätviljojansa.

Huippulaatuiset elintarvikelaadut jäävät heikoissa olosuhteissa satotasoltaan sadontuottolajikkeita tonnin-kaksi heikommaksi. Eli edes sataa euroa ei saada 10 euron lisähinnalla kuitatuksi.  Gluteiinivapaat ym erikoistuotteet saa kohtuullistakin viljelykiertoa noudattaessa unohtaa.

Varsinkin leipäviljalla valkuaisen kohotus on jopa tarkempaa hommaa kuin mallasohralla tautientorjunnan jatkuva hälytystila , varsinkin kun typpilannoituksen siirtäminen kiloista valkuaisprosenttiin ei tuota juuri mitään käytännön lisähintaa. Kun siis ei ole metrien turvemultaa typeksi poltettavissa, eikä loputtomasti lantaakaan piilotettavissa.

Ja kunnon helteet sitten romuttavat sen mallasohran valkuaisen ylikorkeaksi  ja pahimmillaan jyväkoon liian pieneksi. Rehuksi myydessä sitten saa kiitellä itseään, että hyvä kun himmasin ravinteissa ja panostin kolmen kierroksen tautiohjelmaan.

Säästää rekkalasteissa.

-SS-

2005 meille tuli Amaretto kevätvehnäksi, useina vuosina rehuvehnä oli -10€/tn leipävehnään verrattuna. Amaretosta tuli hyvin satoa ja kun tuli, niin valkuainen oli 10-11%, eipä sille juuri mitään ollut tehtävissä. Viimehetken typpilisää kokeitiin joskus ruiskulla tai rakeina, mutta taloudellisesti siinä ei ollut mitään järkeä. Valkuainen olisi pitänyt saada nostetuksi yli 15, niin olisi näkynyt vasta hinnassa.

Mallasohran ja leipävehnän viljely on siinä mielessä hyvä yhdistelmä, että valkuaisen puolesta märkänä vuotena saa mallasta ja kuivana vuotena leipävehnää  Nykyisin mallasohran markkinat heikkenee, kun siirrytään Lahdesta kauemmas, vientisataman läheisyys ei enää takaa hyvää hintaa. Kaura on hieno kasvi, mutta mikä senkin menekki mahtaa lopulta olla? Tämmöisenä melkein katovuotena jo hinta laskee, kun viljelyala vähän kasvaa, puhumattakaan rukiista 

Parina vuonna ollut Vanillea.
Paras tähän mennessä.
Kestää happamuutta, pysyy pystyssä.
Satoisa, ja isojyväinen.
Vanillella jatketaan.
Naapurilta otin..onkohan Hankkijan lajike?

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 12.12.20 - klo:14:09

Leipäviljaan pyrkiminen olisi parhaiten  toimiva tavoite, jos leipäviljalaadusta maksettaisiin reilusti enemmän. Viime aikoina leipäpalkkiot ovat olleet niin pienet, ja toisaalta rehutuomiot ovat herkässä, että parhaaseen tulokseen useimmiten on päässyt käyttämällä satoisaa, kuivuudenkestävää mutta leipäominaisuuksiltaan vain tyydyttävää lajiketta, lannoittamalla turvoksiin syvällä sijoituksella kuivuuden alle ja unohtamalla tautiruiskutukset, niin pääsee kylvövuoden syksyllä puimaankin kevätviljojansa.

Huippulaatuiset elintarvikelaadut jäävät heikoissa olosuhteissa satotasoltaan sadontuottolajikkeita tonnin-kaksi heikommaksi. Eli edes sataa euroa ei saada 10 euron lisähinnalla kuitatuksi.  Gluteiinivapaat ym erikoistuotteet saa kohtuullistakin viljelykiertoa noudattaessa unohtaa.

Varsinkin leipäviljalla valkuaisen kohotus on jopa tarkempaa hommaa kuin mallasohralla tautientorjunnan jatkuva hälytystila , varsinkin kun typpilannoituksen siirtäminen kiloista valkuaisprosenttiin ei tuota juuri mitään käytännön lisähintaa. Kun siis ei ole metrien turvemultaa typeksi poltettavissa, eikä loputtomasti lantaakaan piilotettavissa.

Ja kunnon helteet sitten romuttavat sen mallasohran valkuaisen ylikorkeaksi  ja pahimmillaan jyväkoon liian pieneksi. Rehuksi myydessä sitten saa kiitellä itseään, että hyvä kun himmasin ravinteissa ja panostin kolmen kierroksen tautiohjelmaan.

Säästää rekkalasteissa.

-SS-

2005 meille tuli Amaretto kevätvehnäksi, useina vuosina rehuvehnä oli -10€/tn leipävehnään verrattuna. Amaretosta tuli hyvin satoa ja kun tuli, niin valkuainen oli 10-11%, eipä sille juuri mitään ollut tehtävissä. Viimehetken typpilisää kokeitiin joskus ruiskulla tai rakeina, mutta taloudellisesti siinä ei ollut mitään järkeä. Valkuainen olisi pitänyt saada nostetuksi yli 15, niin olisi näkynyt vasta hinnassa.

Mallasohran ja leipävehnän viljely on siinä mielessä hyvä yhdistelmä, että valkuaisen puolesta märkänä vuotena saa mallasta ja kuivana vuotena leipävehnää  Nykyisin mallasohran markkinat heikkenee, kun siirrytään Lahdesta kauemmas, vientisataman läheisyys ei enää takaa hyvää hintaa. Kaura on hieno kasvi, mutta mikä senkin menekki mahtaa lopulta olla? Tämmöisenä melkein katovuotena jo hinta laskee, kun viljelyala vähän kasvaa, puhumattakaan rukiista 

Leipävehnää, ja mallasohraa itse yritän tuottaa, viime vuonna onnistui kumpiki.

Tänä vuonna ei, Rgt planetissa liian korkea valkuainen ja kahden kerroksen väkeä kyydissä..Rehuksi.

Kälyinen, onnettoman näköinen Qvarnavehnä kelpasi myllylle. Valkuaista 16-17% näytteessä.

Onpahan ohran siementä laarisa sitten.

"Kälyinen, onnettoman näköinen Qvarnavehnä kelpasi myllylle. Valkuaista 16-17% näytteessä."


On vissiin myllyillä nykyään niin hyvät lajittelijat että huonokin vehnä tai ruis kelpaa, jos vaan on hyvä valkuainen tai sako. Mulla oli pari vuotta sitten todella paljon torajyvää rukiissa, ja luulin että tulee bumerangina takaisin kuorma, mutta kelpas, ilmeisesti meni Fazerille Lahteen.

Satoisien hybridien mukanaan tuoma torajyvä ei ole ollenkaan ongelma ruismyllyille. Esimerkiksi Helsingin Myllyllä on värilajittelu, hintaa pudotetaan muutamallakympillä tietenkin.

-SS-

Satoisien hybridien mukanaan tuoma torajyvä ei ole ollenkaan ongelma ruismyllyille. Esimerkiksi Helsingin Myllyllä on värilajittelu, hintaa pudotetaan muutamallakympillä tietenkin.

-SS-

Torajyvä oli joskus raha kasvi .

Altian tärkkelysohra tai A-rehun vastaanotto samalla suunnalla. Siinä ohran parhaat ostajat tällä hetkellä. Ei tietysti sovi johonkin Kymen suuntaan, kun matkaa tulee liikaa. Jos ei noita olisi, niin minulla taitaisi ohra-ala olla aika vähissä. Mallasohrat ovat liian vaikeita tällä hetkellä, kun lajikkeiden jyväkoot kasvavat koko ajan, samoin kasvuajat pitenevät. Isojyväisen kakstaho-ohran kuivaaminen on yhtä tuskaa, kun märällä viljalla kuivaaminen kestää ja kestää. Mielestäni vehnää paljon pahempi kuivattava. Ohran tjp ei saisi mennä yli 50g tai tulee useimpina vuosina vaikeuksia, kun kuivuri on tukossa. Sitten jos laadun kanssa tulee sakkaamista, eikä menekään maltaaksi, niin kyrsii laittaa halvalla eteenpäin.

Näissä sadan asteen paahtimoissa ei tahdo se suuren jyvän sisus kuivua riittävän nopeasti, niin olen sen olettanut, kun näitä varastosiilolämpöilyjä on ilmaantunut.

-SS-

Näissä sadan asteen paahtimoissa ei tahdo se suuren jyvän sisus kuivua riittävän nopeasti, niin olen sen olettanut, kun näitä varastosiilolämpöilyjä on ilmaantunut.

-SS-

"paahtimot" sopivat mallasohran kuivatukseen huonosti. Vanha sääntö 90-viljan kosteus% edellyttäisi märälle viljalle alkuun alle 70 asteen lämpötilaa.

"Kuivausilman lämpötilakokeissa on saatu seuraavia tuloksia: noin 20 % kostea ohranjyvä kestää 65 °C:n kuivausilman lämpötilaa useita tunteja itävyyden vaurioitumatta, 70-80 °C:ssa itävyysvaurio syntyy minuuteissa, ja 85 °C:n lämpötilassa sekunneissa."
https://www.vyr.fi/mallasohran-viljelyopas/miten-viljelen-mallasohraa/sadonkorjuu-kuivatus-ja-varastointi/mallasohran-kuivaus/

Altian tärkkelysohra tai A-rehun vastaanotto samalla suunnalla. Siinä ohran parhaat ostajat tällä hetkellä. Ei tietysti sovi johonkin Kymen suuntaan, kun matkaa tulee liikaa. Jos ei noita olisi, niin minulla taitaisi ohra-ala olla aika vähissä. Mallasohrat ovat liian vaikeita tällä hetkellä, kun lajikkeiden jyväkoot kasvavat koko ajan, samoin kasvuajat pitenevät. Isojyväisen kakstaho-ohran kuivaaminen on yhtä tuskaa, kun märällä viljalla kuivaaminen kestää ja kestää. Mielestäni vehnää paljon pahempi kuivattava. Ohran tjp ei saisi mennä yli 50g tai tulee useimpina vuosina vaikeuksia, kun kuivuri on tukossa. Sitten jos laadun kanssa tulee sakkaamista, eikä menekään maltaaksi, niin kyrsii laittaa halvalla eteenpäin.

Mulla on tjp 50 alaraja kun valitsen lajiketta. Viimeiset muutama vuotta ollu Hankkijan Melius lajikkeena. Sato alkaa vitosella suojavilajanakin ja jyvät messevän kokoisia. On muutakin kuin kaksi kuorta vastakkain. Murskattuna menee tuubiin, niin ei kuivausajasta ole haittaa. Hyvin kestää ränsistymistä eli urakkapuimuri ei tarttee olla pellolla ihan just. Sopii hyvin myös koviljarehuksi.