Kertokaa tosielämän polkuja eläkkeelle siirtymisistä.
Kuinka kaikki meni ja kauanko asiaa suunnittelitte. Jos joku on myynyt maatilan täydessä tuotannossa ja muuttanut muualle asumaan niin kiinnostaa erityisesti (vieraalle myyminen) sellainen.
Myös toiminnan alasajo kiinnostaa, kuinka siinä käy esim toimeentulo ja verottajan kanssa ?
Linkissä puhutaan yrityksen exitistä , maatila on tietenkin vähän eri kun se on myös koti, tuo vähän lisähaastetta.
https://netvisor.fi/blog/yrittajan-elake-suunnittelu/

Linkki on taloushallinto-ohjelman mainos.

Velaton yrittäjä voi ajaa toiminnan alas tuosta vaan. Ei siitä sen kummempia veroseuraamuksia tule, ainoastaan myydystä omaisuudesta joutuu ilmoittamaan.  Kotieläinten myyntituloja voi tasata useammalle vuodelle ja tasausvarauskin on käytössä. Toimeentulo tietysti pitää saada muusta lähteestä kuin alasajetusta toiminnasta. Tämä se on monen lopettavan tilan tapa. Voi tietysti etsiä jatkajankin tilalle.
Velkaisen yrittäjän tietysti pitää saada velat maksuun jollakin konstilla. Voi yritää myydä toimivaa yritystä jatkajalle tai myydä palasina omaisuutta pois. Velkojien kanssahan tämä stradegia on neuvoteltava. Oikein huonossa tapauksessa voi tehdä konkurssihakemuksen ja antaa velkojien hoitaa loppuselvitykset. Jos velkaa jää vielä maksettavaksi enemmän kuin sielu sietää, niin voi tehdä yksityishenkilön velkasaneeraushakemuksen. Siinä voi saada osan veloista anteeksi ja lopuille kohtuullisen maksuohjelman.

kokemusta ei ole, mutta edessä se on jokaisella joskus. Perinteistä spv:tä ei ole näköpiirissä, joten iso muutos tapahtuu, koskettaa meidän lopettajien lisäksi myös meidän aikuisia lapsia. Ajatuksena on tutkia kolme erilaista vaihtoehtoa ja niiden vaikutukset laskea myös rahallisesti.

Kevyt luopuminen eli pellot vuokrataan ja jatketaan ehkä metsätöiden kanssa, sekä talo pidetään asuntona, niin kauan kuin siinä tullaan toimeen. Jälkipolvi päättäköön, pitävätkö kesämökkinä vai innostuvatko jopa jatkamaan tilanpitoa, jos maailma kohtelee kaltoin.

Jatkaminen metsätilana eli pellosta ja tuotantorakennuksista luovutaan kaupalla, eikä optiota viljelyyn palaamiseen enää jatketa. Talvet voisi viettää kaupungissa tai espanjassa ja kesäisin käydä maalailemassa tölliä. Mhy voisi hoitaa metsiä ja lähettää rahat fuengierolaan 

Luopuminen kaikesta eli rahat pois ja uusi elämä alkuun jossain muualla. Tämän vaihtoehdon hyväksyminen saattaa olla vaan ihan verotuksellisestikin huono ratkaisu. Riippuu myös markkinatilanteista, metsästä pääsee eroon helposti (rahastot ostaa), varmaan pellostakin, mutta vanhan maatilan rakennuksista voi olla hankalampaa. Saako verojen maksun jälkeen enää muuta kuin kaksion punavuoresta?

Osta jostain maakuntakaupungista 4 kaksiota ja muuta itse Oitin tasoiseen taajamaan. Vr:n kuukausilipulla pääset vaikka joka päivä Punavuoreen.

Eläkkeelle ei oma exit-ajankohta kantanut, eläke häämöttänee 10 vuoden päässä. Toinen satokausi on nyt tullut sivusta seurattu, kun naapuri on entisillä pelloillani hommaa pyörittänyt ja hyvin onkin. Suorastaan ilo seurata, kuinka viljely sujuu, hyvillä resursseilla ja ammattitaidolla. Sekuntiakaan en ole katunut peltojeni myyntiä.

Vaikka maataloudesta irtautumisen siemen ehtikin useamman vuoden mielessä itää. Yhtenä ravinteena pitkään kyrsinyt maatalouteen sitoutuneen pääoman surkea tuotto. Toisena tekijänä oli 2017 kuivurin elevaattorin kanssa äheltäminen aamu yhdeksään. Elevaattorin yläpään laakeri metelöi jo niin pahasti, että vaati toimenpiteitä. Laakerin vaihto (tietysti hihnapyörän puoli...) jo itsessään olisi ollut riittävä haaste korjuukaudella. Mutta kun vielä laakeri olimin syönyt akselinkin kuopalle... Kupit pois ja yläpään akseli irti, täyttöhitsaus ja uudelleen mitallistaminen ( ei sitten mahtunut sorvissa pyörimään...). Niin ajattelin itseäni sitten kuuskymppisenä vastaavaan hommaa...  Lopullinen päätös kuitenkin yllättävän äkkiä, 2018 kylvöjen aikaan. Niin äkkiä, että aika verosuunnitteluun jäi auttamattoman vajaaksi. Veroja tuli ennätysmäisesti, kun koneidenkin realisointi kasvatti kassavirtaa ennen näkemättömiin lukuihin.  (mikä sinänsä ei tarkoita mitään päätä huimaavaa, lähinnä vain normivuoden lukuihin verrattuna). Eli yksikin vuosi etukäteen ennakoituna olisi joitakin tuhansia veroeuroja vähentänyt.
2013 siirryin rysäyksellä suorakylvöön, sen verran ennakoiden, että syysmuokkaukset jätin tekemättä. Kun viljelyn kannattavuus on heikkoa, ei sen takia viitsinyt enään pelloilla "turhia" tunteja pyöriä. Ja useamman vuoden riitti työmäärän huomattava väheneminen motivoimaankin viljelyn jatkamista. Selkäkin pärjäsi paremmin, kun traktorissa vietetty aika väheni radikaalisti.

No, suorakylvökoneesta jäi jokunen tonni enemmän lainaa, kuin sen myynnistä tuli rahaa. Mutta se kun olikin ainoa velka, niin silläkään nyt isompaa merkitystä, kokonaisuutta ajatellen. Jos koneista haluaa eroon päästä, se todennäköisesti onnistuu vain selvällä alennuksella. Muuten saattaa olla vielä vuosikymmenenkin jälkeen ruostuvaa rautaa halli tai piha täynnä...

Voitte vain arvailla, kuinka monta kertaa tänäkin vuonna olen sanonut, sateiden keskellä, kuinka onni onkaan etten enää viljele.

Aiheesta voisi varmaan rönsyillä yhta sun toista, mutta tässä nyt ainakin alkuun jokunen rivi.

hienoa että osaat kertoa moiset asiat ja ihan ilman kynsiä ja hampaita.     tuo on kyllä totta monella ja sit se suunnitelu kuulema jää liian monella tekemättä.   ite vaan mietin mistä sais sitä oikeeta tietoa ja jopa mallia tehä moinen?         poroakriaa ei paljon uskalla....

        tuttu vaihtaa innolla värkkejä nyt kun sit aikanaan net uutemmat värkit kait saa paremmin menemään..     paitti ovat jo nyt pieniä.      kait parempaakin kuin vain jäätä tuleen makoilemaan.

Kiitos. Itse kävin puolitutulla maatalouden kirjanpito expertillä (muuten olen hoitanut kirjanpidon itse) muutaman tunnin konsultaatiossa, ku  exit oli jo käynnissä. Olis pitänyt käydä vuotta, kahta aikaisemmin, . Oma mielipiteeni on, että tuo verotus expertin konsultaatio on tärkein osa tiedon hakua, muu kyllä sujuu sitten omin avuin.

Vinkkinä että kannattaa käyttää Proagrian sukupolvenvaihdosasiantuntijaa Neuvo2020-rahan kautta.
Saa ilmaisen ammattilaisen koko päiväksi miettimään vaihtoehtoja. Aina ei tarvi olla edes ostajaa vaan
voi suunnitella jäähdyttelyä ja miettiä muitakin vaihtoehtoja.

****naapuri on entisillä pelloillani hommaa pyörittänyt ja hyvin onkin****

Tuohan oli todellinen ihannetilanne, kun on naapuri, joka ei vielä liene päässyt kunnassa monopoliksi maakaupoissa, eikä ollut pakkorako myydä, eli oli tarvittaessa varaa odottaa kunnollisia hintatarjouksia.

On olemassa toisia, enemmän sisäsiittoisia seutuja, joissa kauppojen lopputulos tulee aina kalvamaan myyjän mieltä, kuolemaan asti. Siksi kannattaa henkisesti varautua myös sellaiseen exitiin, jossa säilyttää maat ja metsittää sitten, jos ei kellään ole kiinnostusta vuokraviljelyyn, esimerkiksi.

Sellaista painetta on jälleen liikkeellä, että rakennemuutosta vauhditettaisiin säätämällä maan kauppahintoihin jonkinlainen tuottoarvokatto, mitäpä se tuottoarvo nykyään on, 500-700 euroa /ha ?

-SS-

Edessähän tuo lienee mullakin muutaman vuoden kuluttua.
Luulen että mun kohdallani homma on aika helppo.
Tällä alueella innokkaita ottajia peltomaalle on niin vuokraten kuin myydenkin.
Maatalouden rakennusten käytännön arvo on hyvin vähäinen.
Koneita on mutta ei mitään mahdottoman suurta summaa. Ja käyttämättömiä poistojakin on vielä kohtuullisesti listalla. Maininnan arvoisia velkojakaan ei ole.

Luulen että vuokraan pellot, myyn osan vehkeistä, puuhastelen vähän metsässä ja ehkä jatkan pienimuotoista urakointia. Asustelen kotinurkissa vaimon kanssa niin pitkään kuin kuntoa riittää.
Maailmalla asusteleva jälkikasvu ei välttämättä ole näistä puuhista kiinnostunut; toki aika näyttää senkin.

Maatilan lopettamisen yhteydessä saadut kertaluontoiset suuremmat ansiotuloiksi menevät esimerkiksi koneiden kauppahinnat voidaan verotuksessa anoa tasattavaksi useammalle vuodelle.

-SS-

Vähän jo heikossa muistissa ne seikat joita olis voinut hoitaa paremmin jos olis ennakoinut. Mutta, tasausvarausta olis voinut hyödyntää ehkä paremmin ja ostaa sitten tilpehööriä rakennusten tuleviin kunnossapito projekteihin. Esim puutavaraa olis hyvin voinut ostaa varastoon.

Jotain koneita olis voinut myydä jo aikaisemmin. Yks moka oli ainakin että kaikki mahdolliset viljanmyynnit ja tilitykset olis pitänyt ottaa silleen ettei edellis satokauden tuloja olis siirtynyt lopetusvuodelle.
Kaiken kaikkiaan sellaisia toimenpiteitä jotka olis tasannut verotusta, ettei viimeisestä vuodesta verottaja turhaan hyötyisi.

SS tuossa mainitsi tuosta tasauksen anomisesta. Mitä nyt siihen hieman tuolloin perehdyin, muistaakseni ei olis verottajan kriteerit täyttyneet, omalta kohdaltani.

tuopa onki hyvä muistaa, jos joskus siihen vaiheeseen pääsee, että on virman lopettamisen paikka. Siis että rakennustarviketta ja vaikka mönkijätä ja muuta tarvittavaa, ja tasausvarauksen kautta, että saa kertapoistona. Samote polttoölöjyö pahimpaan nuusaan