tänä aamuna kattelin huuli pyöreenä navetalla kun olin ottamassa lehmiä sisälle.. viimesenä tuli vanha lehmä joka on aina liikkunut silleen rauhallisesti. oven suussa sysksyllä poikiva hieho tuhahti sinne päin ja niin tämä matami kääntyi kannoillaan ja vitoi tarhan läpi ja kujasia kohti mettää.. (mettään pääsevät varjoon päivällä) vajaa sata metriä pisteli ennen kuin pysähtyi ja kattoi tuleeko kukaan..
ja kun tuo jo 4 kertaa poikinutkin ja kylän komeimmat sarvet, ni ei voi kuin ihmotella kuin on elikko tosi arka, ei mitään auktoriteettia. noooo, multa nyt kyllä melkein voi sanoa ettei tuossa karjassa ole johtoelikkoa..