https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.1004116
Tämän etenemistä kannattaa jäädä seuraamaan,saattaa olla arvokkaampi kuin kina kolmesta eurosta
On se hienoa, kun vielä joku jaksaa tapella noita tuulimyllyjä vastaan. Aikaisemmat taistot on aina tuoneet huonon lopputuloksen. Naturat, kartellit, kaavoitukset, aina on tullut takkiin. Yhteiskunta ei kuule pienien ihmisten piipitystä. Raha ääntelee.
FSC - HCV ostokartelli on monimutkainen, johon on salaliittoteorioissa liitetty jopa venäläinen raha.
FSC on kuluttajien vaatima standardi puusta, jota he haluavat ostaa ja josta halutaan maksaa lisähintaa. Sinänsä täysin laillinen ja hyväksyttävä, näitä ympäristömerkkejä on muitakin. Hassuksi sen tekee se, että mukana ovat luontojärjestöt ja myös metsäteollisuuden isot ostajat, mutta varsinainen raaka-aineen omistaja on ketjusta unohtunut. Sertifioidaan siis toisen omaisuutta, jopa unohdettiin kertoa, että näin on tehty.
HCV kartoitus tehtiin metsäteollisuus ry toimeksiannosta, tarkoituksena hyödyntää sitä vain kaupan oleviin kohteisiin. Niille metsänomistajille ei ollut tarkoitus kertoa lainkaan, jos kauppaa ei ollut suunnitteilla, vaikka HCV-luokitus laski myös heidän omistuksensa arvoa. Metsällä olisi ollut kaksi rinnakkaista hintaa, ostokartellin sisäisesti sopima hinta ja ulkopuolisten olettama markkinahinta.
Arvonlisä FSC puusta on mielenkiintoisin. Metsäsertifiointi on todistus puun alkuperän olosuhteista ja metsänhoidon käytännöistä eli sen koko arvonlisän pitäisi kuulua metsänomistajalle. Ja arvonlisää oikeasti maksetaan, mutta nyt metsäteollisuus on kääntänyt asian niin, että ostettavan puun pitää lähtökohtaisesti olla ainakin tätä kontrolloitua. Muuten sen hinta on normaalia markkinahintaa alhaisempi, jostain kohteesta ei osteta ollenkaan. Sertifioinnin arvonlisä kuuluu kokonaan metsäteollisuudelle ja arvonalenema kokonaan metsänomistajalle.
Metsäteollisuus on valtiovallan suosiossa, siksi ennuste tässäkin oikeusjutussa on huono, vaikka ostokartelli on aika selviö