Sadekuurojen välissä ja keskelläkin puivat nykyään. Hakekuivaamot lienevät muuttaneet käytäntöjä kostean puimisessa takaisin 1970-luvun ja 1980-luvun tienoille, jolloin 30% kostea vilja ei ollut mikään ongelma, jos piti haastavissa säissä saada puiduksi. Enemmänkin oli ongelmia elevaattoreissa, pohjasuppilon pahtumisessa, syöttölaitteiden jumissa ja kuivauskaapin kulmien paakkuuntumisessa. Tuo silloinen Arska, jota olin silloisella naapurilla apulaisena kasaamassa, oli optimoitu märän viljan kuivaamiseen: ylisuuri pannu ja puhallin, suomulevyilmaharjat, joihin ei märkä tarttunut, tehokas pohjaimuri joka piti syöttölaitteiden alustan kuivempana, telasyöttö (joka silti ehkä toimii märällä puurolla heikommin kuin heilurisyöttö), elevaattorin ripapyörät, joihin ei litistynyt viljaa niin paljon kuin veitsikaapimella varustettuun sileään hihnapyörään.
No, jossakin vaiheessa oli erinomaisen märkä puintikausi, saattoi olla 1981 ? Niin metsissä ja kaatopaikalla oli höyryäviä vehnäkasoja, naapurissa silti kuivattiin yötä päivää rahtiakin, kaappia täyttövälillä kaavittiin pitkällä rimaharjalla nurkista puhtaaksi, haudutetusta puurosta tehtiin uudestaan viljaa. Viljan ja lämmitysöljyn hintasuhteet taisivat olla aivan erilaiset silloin. Vehnän kilohinta oli lähellä öljyn litrahintaa. Nyt arvonlisäverottomina hintoina vehnäkilo on noin 0,21 €/kg, öljylitra 1,40 € ?
Että nykyään aika varmasti on hakelämpökeskus kyseessä, jos sateella puivat ?
-SS-