Sateen jälkeen tulee pouta, vaikket uskokkaan että kuivaa kautta seuraa märkä kausi ja sitten kuiva. Kyllähän vettä ja lunta pitäisi tulla paljon että vuoden päästä järvissä olisi vettä ja suurimmassa osassa kaivoja vettä
Juuri näin. Miten se voisi olla muutenkaan ? Sateen jälkeen tulee sade ? Ja niin edelleen ? Poudan jälkeen pouta ? Maapallo kuivuisi tai sitten hukkuisi kokonaan veteen tuonkaltaisella ominaisuudella. Siksi ennustajat, jotka povaavat suuria sateita kuivan jakson jälkeen, tai kuivaa sadekauden jälkeen, osuvat useimmiten kohdalleen ja saavat sääprofeetan arvonimen.
Tilastomatematiikan yleisötajuisissa luennoissa on aika usein esitetty tarinaa: Kaukana Villissä Lännessä eräs uhkapeluri lähti kiertämään tutkimattomia paikkakuntia, ja tuli Arizonaan, paikallisen intiaaniheimon alueelle.
Heimo oli tottunut alueen kuivuuteen, mutta useamman vuoden ajan maissit olivat menneet pilalle, biisonit nääntyneet ja elo oli nälänhädän partaalla. Uhkapeluri kutsuttiin päällikön tiipiihin, laihalle valkomännyn neulasista valmistetulle teelle. Päällikkö valitti tilannetta, että heimo oli tuhoutumassa, jollei sadetta saataisi. Sateen loihtimisessa epäonnistuneita tietäjiä oli jo irtisanottu useampikin (lue: sidottu paaluun korppikotkien syötäväksi)
Uhkapeluri näki asiassa mahdollisen pestin ja tienauksen mahdollisuuden, ja totesi, että hän saa sateen aikaiseksi, jos saa maksuksi majavannahkoja, karhun kynsiä ja turkiksia, muutaman hevosen ja muuta tarvetavaraa. Sopimus tehtiin, ja tavarat pakattiin. Uhkapeluri otti heimon ympärilleen, ja muistutti, että tämä menetelmä vaatii äärimmäistä antaumusta. Ensi kesänä varmasti sataa riittävästi, jos vaan muistatte joka päivä koko heimo aamulla ja illalla nousta yhdelle jalalle, suuntautua aurinkoon, pyörähtää tukijalan ympäri kaksi kertaa ja huudahtaa "vahoo".
Heimon valmentamisen jälkeen
uhkapeluri lähti kiireellisille asioille ja jäi sille tielleen. Intiaanit kuitenkin tekivät työtä käskettyä ja suuntasivat kylmän talven kärsimykseen tunnollisesti rituaalia noudattaen.
Tulipa seuraavana kesänä uhkapelurille mieleen, mitenköhän heimo on pärjännyt, ja uteliaana lähti matkaamaan heimon olinsijoille. Heimo löytyikin, oli tosi hyvinvoiva, naiset kantoivat täysiä vakkoja maissintähkiä, nahkoja ja biisoninlihoja oli yltäkylläisesti. Sade oli kuin olikin tullut, ja päällikkö tervehti uhkapeluria iloisesti, ja tarjosi epäröimättä tytärtään uhkapelurille vaimoksi ja pestiä virallisena heimon sateentuoja-ammattilaisena, toki työehtoihin kuului mahdollisuus joutua samaan paaluun kuin edellisetkin sateentekijät.
Nyt harjoitustehtäväksi jää miettiä,
miksi uhkapelurin ei kannattanut ottaa pestiä vastaan, seuraavien sateisten vuosien odotuksessa. Lyhyeksi ajattelija otaksuisi, että säät
asettuvat aina keskiarvoon, jolloin odotettavissa olisi kosteampia vuosia (jotta keskiarvo pitkällä ajanjaksolla asettuisi ns.
normaaliin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan ilmiönä
autokorrelaatio on lähempänä totuutta. Eli uhkapelaaja hyvin tiesi, että Arizona on jo valmiiksi kuivaa aroa, ja että säät vaihtelevat melko satunnaisesti. Tätä satunnaista komponenttia vastaan uhkapeluri laittoi "vetonsa". viisaasti hän poistui paikalta, jotta ei joutuisi välittömän rangaistuksen kohteeksi. Ja kun hän huomasi, että veto oli onnistunut, ei taatusti jäänyt tekemään uutta vetoa, koska täydellisen tappion ja menehtymisen riski oli selvästi koholla, koska
asettuminen keskiarvoon ei selvästikään ollut onnistumisen ratkaiseva tekijä, vaan satunnaisuuden asettuminen systemaattisen kuivuuden vastakkaiselle puolelle.
-SS-