itelle heräs kymysys;; miten nuo laaserilla tasatut pellot on menestynä tänä kesänä? itellä kun tuo vesi osaa aina mäkeä laskea alaspäin... joskus jonkun kiviraunion metän laijassa eteen saattaa joku hieman kosteempi paikka muotostua.. mutta kuivuu sit aika nopsaan. tuo tasanen lohkokii oli jo ihan kuivahko..
Se mäki tehdään salaojaputkistoon ja lohkolta lähteviin avo-ojiin. Mitä tuossa ohimennen on näitä seurannut, niin ojaväli on kertaluokkaa tiheämpi kuin 70 vuotta vanhoissa tiiliputkiojissa. Yksi lohko tasattiin ja salaojitettiin savivellissä koko projektin alusta loppuun. Hirvitti katsella sitä kuran vaivaamista. Ensimmäisenä vuotena juurikkaalle laitettu palsta oli tasainen vesinahkalla kiiltelevä peili, mutta esimerkiksi tänä vuonna ei ole tullut keltaisia läikkiä muiden peltojen tapaan, ja vilja kasvaa erinomaisesti.
Ehkä tuossa tasauksessa ja tiheän jaon salaojituksessa on taika veden vaivaamien peltojen sateenkeston parantamiseen. Rinnepellot eivät sateista juurikaan välitä, jos vaan pysyvät paikallaan, ettei vesi vie mennessään. Tämän tilan piha-alue on perustettu noin 25 m peltotasalta nousevan loivahkon hiekkakankaan päälle. Suoraa pintaa ei paljon ole, joten tasaisten rakennuspaikkojen aikaansaaminen on edellyttänyt pengerrystöitä. Koska maaperä on hienojakoista tiimalasihiekkaa, rankat kesäsateet tekivät 1960 - 1970-luvulla metrinkin syvyisiä kanjoneita penkereihin, tieurien ja rakennusten nurkkien viereen.
Tähän pihaan on veden uurtamien kanjonien täyttämiseksi tuotu sekä rompoolia että pelkkää seulakiveä kymmeniä kuormia, naapuri oli kuorma-autoilija ja soraurakoitsija, omalla kuopalla. Parhaiten on pysynyt paikallaan 50+ mm kalliomurske, on vahingollinen mm. henkilöauton tai ainakin polkupyörän renkaille, mutta jopa 32 mm murske lähtee veden mukaan tuossa rinteessä.
Yhden 100 mm kertasateen muistan, jolloin sateen jälkeen pihan mäntyjen sivujuuret olivat korkealla näkyvissä, hiekka oli peseytynyt pois. Hiekka kertyi mäen alle parisadan metrin päähän. Alatasanteen saven päälle laskeutuessaan hiekka parantaa viljan kasvua.
Tuli sitä hiekkaa aukean toiseltakin reunalta, jossa on varsinainen harjumuodostelma hiekkakuoppineen. Laajalta sadealueelta metsistä tulee puromainen uoma, vähän ylempänä on joskus ollut vesiratas, jolla on pyöritetty jotakin. Puron vierellä rinteessä olevan tontin omistaja suoristi uomaa, ja sai aikaan kovavauhtisen kosken. Sellainen pusikossa mutkitteleva liru ei syö maata, mutta kun uoman oikaisee, alkaa vesi syödä nopeasti hiekkaa alarinteeseen päin.
No, sitä santaa tuli tuohon tasapeltojen keskellä kulkevan valtaojan uomaan säännöllisesti parin vuoden välein, Luumun kokoista kiveäkin alkupäässä. Jatkuva perkaaminen oli meille kahdelle eri puolilla ojaa viljelevälle satojen rahayksiköiden kustannus. Se liete ja santa tosin oli valtavan hyvää maanparannusainetta, plinisaviset sarat, joihin sen hiekan omalta puolelta vetelin, kasvavat huomattavan paljon paremmin, onko kyse hapekkuudesta vai mistä, en ole asiaa enemmälti miettinyt.
No yhden kesän kolinasta ja koneiden jylystä päätellen siihen uomaan kaadettiin isoa kivenmurikkaa jokunen sata kuutiota, ja perkausväli onkin palautunut harvemmaksi.
Säätilojen yleisilme on selvästi muuttunut, ojaperkauksien siihen vaikuttamatta; 1960-luvulla, vaikka oli kuivat kesät, niin lunta oli talvisin reilusti. Kevättulvat huhtikuulla olivat rajuja, valtaojan uoma leveni 50 metriseksi ja vesimassat kiisivät ohi kuin suuressa joessa. Valtaojassa oli kesän yli virtaava vesi, ja piisamit tekivät koloja ojanpenkkoihin, ja traktori saattoi kellahtaa yllättäen, jos liian reunalta yritti.
Nyttemmin kyseisessä valtaojassa ei ole vuosikausiin ollut kesävettä, tämä kesä on ollut pitkästä aikaa poikkeus, koska salaojien laskuaukoista näkyy liruttavan vettä.
-SS-