Hybridillä toisin, viimeksi oli niin paskaa että meinasin keväällä luovuttaa, mutta niin vain siitäkin torajyväinen himpun vaille kuuden tonnin keskisato tuli.
Torajyvä on kohta aivan "aikuisten oikea" ongelma, kun 0.05 kiristetään 0.02:een, ja tuolla näkyy kuormissa olevan 0.1 - 0.15 pilkkutasoja. Lisäksi torajyvätoksiineja mitataan jyvien pinnalta, eli jyvät pitäisi myös pestä, pelkkä kahteen kertaan värilajittelu ei riitä. Rukiiseen erikoistuvien pitänee hankkia alueelle värilajittelija, viljakauppahan sitä ei haluaisi tehdä, vaikka voisi.
-SS-
Näin maallikosta tuo viranomaisten luoma toksiinien ja torajyvien metsästys tuntuu ylimitoitetulta hysterialta. Tässä maassa on sentään satoja vuosia syöty ruisleipää ja muita rukiista tehtyjä syötäviä, ja torajyviäkin on aina esiintynyt, mutta kuinka paljon ne tosiasiallisesti on aiheuttaneet terveydellisiä haitoja ihmisille? Onko niiden aiheuttamat haitat verrannollisia siihen määrään työtä ja kuluja mitä torajyväisten rukiiden käsittely vaatii?
Sama juttu tietysti noiden toksiinien kanssa.
Tämä on Proruissin itse kehittämä ongelma. Joku älykääpiö vain päätti, että Suomessa ei riitä peltopinta-ala pitämään rukiin omavaraisuutta yllä, populaatioruista viljelemällä. Siksi hybridiruista alettiin työntää markkinoille, agribizznes eturiviä peliin.
Nyt sitten Pro-Ruis tekopyhästi taivastelee torajyväongelmaa:
Torajyvien raja-arvot tiukentuvat heinäkuussa. Olennaista tuossakin uutisessa on seuraava: "
Luonnonvarakeskuksen (Luken) analyysien perusteella hybridilajikkeiden riski korkeisiin torajyväpitoisuuksiin on lähes nelinkertainen populaatiolajikkeisiin verrattuna."
Eli onhan populaatiolajikkeissakin torajyvää. Juu juu. Mutta satunnaisesti ja selvästi osoitettavissa olevina aikoina. Hybridirukiissa sitä on käytännössä aina, koeruutu-utopioita lukuun ottamatta.
-SS-
