Oli netissä lööppijä
siitä Nykäsen humusta
joka aekonaan huipulle liiti
Holomenkollenin sumusta
ja niissä lööppiissä oli
että kuollu nyt oesit
vielä viimmesellä hypylläs
tiennestie roskalehtiille toesit
Vaen minkäpä mahamma
kaekki täältä lähemmä kerran
sama kohtalo tiijjossa
onpi narrin ja herran
jotku puolikaasulla ellää
toesten auraama latua
vaekka ei Matin tuon elo
aena ollukkaa pelekästään satua
Oli hemestie sulla
luulempa, ihan haetolle asti
vaen nyt ohi on liijjelty
elon viimmenen rasti
ja kerkesit voettaa
kupit ja Kalkaryn kullat
että saanen tässä toevottaa
sulle kepejät mullat
Monen pikkusen lapsen
ja kansan isomman, luulen
sinun muistoas Matti
hilijaa surevan kuulen
eikä ees ilikkune yhtään
morkkaajat metijan, jotka
sen sisimässään myöntävät
olit Suomen ulujahin kotka!
Elämä on parasta kometiijjaa