Tuore THL:n selvitys osoittaa, että kansalaiset ovat hyvin tyytyväisiä nykyisiin sote palveluihin, jopa 80 % kansalaisista pitää terveydenhuollon palvelujen saavutettavuutta ja laatua hyvänä, vaikka meille on viime vuodet jauhettu kuntien tehottomuudesta ja ongelmista, jotka edellyttävät pohjolan tehokkaimman järjestelmän täysremonttia.
”On jopa erikoista, että järjestelmään luotetaan etenkin kaiken sote-uudistukseen liittyvän keskustelun jälkeen. Suomalaisen hyvinvointivaltion hyväksyttävyys pohjaa tähän luottamukseen, joten siitä on pidettävä kiinni, kun sote-järjestelmää uudistetaan”, sanoo THL:n johtava asiantuntija Anu Muuri.
Todellisuudessa Helsingin kaupunki on Suomen vahvin järjestäjätaho. Sille ei uudistuksessa uskottaisi edes
neuvolatoimintoja.
Pohjoismainen suuntaus on selvä- lähipalvelut lähellä ihmistä, erityispalveluja keskitetään. Tanska luopuu maakunnista ja siirtää perusterveydenhuollon kunnille, joilla jo tähän mennessä on vastuu kaikista lähipalveluista työllisyyden hoito mukaan lukien. Ruotsissa komiteamietintö ”Effektiv vård” esittää osaa perusterveydenhuollosta siirrettäväksi Tanskan tapaan kunnille vahvistamaan vanhuspalveluja. Myös Norjan uudistuksen lähtökohta on paikallisen päätäntävallan, kuntien vahvistaminen.
Muualla keskustellakaan ”sotesta”, mutta soten lähipalveluista ja sitten erityispalveluista, joita harvemmin tarvitaan. Hallinto järjestetään ihmisten tarpeiden mukaan, kunnilla lähipalvelut, yksin tai yhdessä ja sitten erityistaso erikseen ja niin, että niiden välille luodaan riittävät kannustimet.
Luonnollinen ratkaisu vaikkapa syrjäytymisen ehkäisemiseksi on nimenomaan kuntakokonaisuuksien vahvistaminen. Suomessa mennään nyt hallinto, ei kuntalainen edellä. Kuntien ja kaupunkien päälle ollaan luomassa uusi valtiovetoinen hallintotaso, jolle siirrettäisiin jopa kansalaisten arkipäivään liittyvät palvelut. Tätä perustellaan ”vahvalla järjestäjällä”.
Tälle valtiovetoiselle ja valtion rahoitusvastuulla olevalle toimijalle siirrettäisiin kaikki sotepalvelut uskotellen, että näin kuntien ”raskas vastuu” siirtyy ”vahvoille hartioille”. Todellisuudessa Helsingin kaupunki on Suomen vahvin järjestäjätaho. Sille ei uudistuksessa uskottaisi edes neuvolatoimintoja.
Valtion ohjauksessa ja -rahoituksessa oleva ”vahva järjestäjä” joutuu ilman muuta vuosittain hattu kourassa anelemaan VM:ltä lisää varoja, kun sairaaloita ei voida sulkea, vaikka rahat loppuisivat kesken vuotta. Säästöjä ja leikkauksia onkin odotettavissa siellä, missä perusoikeudet ovat heikoimmat, eli vanhuspalveluissa. Jo nyt pohjolan pienimmillä resursseilla toimivissa palveluissa on ”merkittävää säästöpotentiaalia”, kuten hallituksen ja erityisesti VM:n puolelta on todettu.
Suomessa on jo nyt eniten yksityistä palvelutuotantoa Pohjoismaissa ja lisää halutaan, kun yhteisiä varoja tulisi siirtää miljarditolkulla markkinoille valinnanvapauden nimissä. Siinä sitten muistisairas tai sänkypotilas joustavasti vaihtaa palvelun tuottajaa, jos palvelu ei miellytä! Kaiken huippuna valvonta siirrettäisiin nykyistä enemmän yritysten omavalvonnaksi.
Valtion rahoittamia ja valtion ohjauksessa olevia lähipalveluja ei näillä leveysasteilla ole koettu sitten Neuvostoliiton hajoamisen – ”vahvan järjestäjän” jäljet pelottavat.
1
