Eli käytännössä kaikkien, ei pelkästään Valion, tuottajien etu on se, että Valiolla menee mahdollisimman hyvin. Ei ole mitään iloa siitä, että saa 23 senttiä kun naapuri saa vain 21, molempien navetasta lähtevät tuolla hintatasolla lehmät ennen pitkää. Sen sijaan sillä on merkitystä, jos sattuu saamaan 40 senttiä kun naapuri saa 38.
Mielenkiintoinen kommentti. Jos Valiolla menee hyvin, niin menee muillakin. 
Tuoremaitoa periaatteessa kaikki etelä satakunnasta maitoa hakevat meijerit haluavat. Satamaito olisi mielenkiintoinen, kun on lähellä ja satsaa selkeästi tulevaisuuteen. Mutta onko se liian pieni jos Valio alkaa markkina osuuttaan puolustamaan oikeasti?
Noin se menee, Valio on Suomen markkinoilla niin iso toimija, että se määrää tuottajahintatason, ostajien välillä voi olla pieniä eroja, mutta se taso jolla liikutaan määrää sen, miten maidontuotanto oikeasti kannattaa.
Itse alkuperäiseen kysymykseen vastaus olisi, että Valio on Suomen oloissa varmin vaihtoehdoista.
Arla- Ingmannin kohdalla näen ongelmaksi sen, ettei Suomalaisilla ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa ko. firman asioihin, eli suoraan Arla- Ingmannin lähettäjänä on aika puhtaasti sen armoilla, mitä Tanskassa päätetään. Arlan yhteistyömeijerien liikkumavara taas on aivan olematon, vaikka ne periaatteessa itsenäisiä ovatkin. Jos Arlan tuontimaito lyö kunnolla läpi, yhteistyömeijerien neuvotteluasema on nykyisessä markkinatilanteessa toivoton, Arla voi sanella ehdot.
Kotimaiset pikkumeijerit taas saattavat jäädä todella ahtaaseen rakoon, jos Valio ja Arla alkavat ottamaan toisistaan mittaa oikein kunnolla, varsinkin jos "senkkaa nenästä" aletaan ottamaan kulutusmaidossa, kuten nyt näyttää.
