Uskonnon ja politiikan sekoittaminen tuottaa "Mielenkiintoisia" yhdistelmä. Meillä on kahtena peräkkäisenä kesänä ollut islaminuskoinen harjoittelija samasta kaupungista Saharan eteläreunalta. Heidän kahden kanssa kun on juteltu heidän perheestään, maailman menosta ja muista, pitäisi olla välimatkaa vähintään pari tuhatta km. Miettikää jos meiltä lähtee nuori edustamaan maatamme vaikka Kallion hipsteripiireistä, Pohjanmaan raamattuvyöhykkeeltä tai pienen tehdaskaupungin lähiöstä. Siitä Suomi-kuvaa...
Tämä on mielenkiintoinen juttu. Kuinka päädyit ottamaan näin eksoottisia harjoittelijoita? He ovat ilmeisesti kuitenkin jostain ns. paremmista piireistä eli ovat käyneet kouluja sen verran, että englanninkieli on hallussa. Tuskin mistään vastaanottokeskuksesta kuitenkaan kävit kysymässä vapaata työvoimaa. Minkälainen vaikutelma sinulle tuli heistä? Olivatko ahkeria, oma-aloitteisia jne. Entä kulttuuriset piirteet, tuliko mitään ahaa-elämyksiä, että enpä olisi arvannut tämänkin asian olevan noin jne.
Juu, vaikia on yhden yksinään olevan musulaamin perusteella sanoa sitä tai tätä, joukossa ovat sitten näyttäneet tapansa.
Itseä häiritsee kuon suomessa on tapana nostaa ulkomaan asukit jalustalle, ne on mukamas jotenkin parempia – tässä suhteessa on Petrikin pettymys.
Ennen vanhaan oli suomettumis ilmiö neukuista, nyt musulaameista jotka ovat niin mukavaa joukkoa ettei paremmasta väliä – onko itsetunto todellakin niin heikko notta pitää kysellä ulkomaanpelleltä mitä ne ajattelee meistä suomalaisista?
