Kyllähän Sepenkin on syytä arvostaa tapaa, jolla Carhu & de Citonni Sepen jallitti. Carhu jaaritteli niitä näitä ja sai suorastaan Kekkosmaisella viekkaudella Sepen houkuteltua putoamaan omaan kuoppaansa. Se oli taidetta ja sitä oli ilo ja kunnia seurata.😁😁😁😁
Se on taidetta kun keput kävi saamelaisten kalloja mittamassa.
När man läser i Wikipedia så bildades Svenska sällskapet för rashygien som senare blev Rasbiologiska institutet och instiftades med stöd av Socialdemokraterna med Hjalmar Brantings som statsminister, institutet var verksamma i 42 år. Under tiden under åtta socialdemokratiska regeringar så steriliserades 63 000 personer som socialdemokraterna godkände för att ”skydda den svenska folkstammen från degenerering” som det står i pappren.
Ruotsin sosialistien piirissä oli nähtävästi kansallissosialistiset rotuopit ja steriloinnit kunniassaan. Niitä Sepekin ilmeisesti sosialististen perinteiden mukaan käyttäisi määrittessään Lapin ihmiset joko Sepen saamelaisreservaattiin kelpaaviksi tai poistettaviksi.
https://www.episodi.fi/elokuvat/saamelaisveri/Surumielinen kasvutarina ja synkkä muistutus häpeällisestä pohjoismaisesta historiasta. Katoavan saamelaisperinteen pitkään kaivattu hätähuuto.
Ruotsia on kutsuttu sosiaalidemokratian ja tasa-arvon kehdoksi. Onpa Ruotsia kehuttu jopa moderniksi läntiseksi utopiaksi. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut, sillä länsinaapurillamme on myös pimeä menneisyytensä.
Ruotsalaisen Amanda Kernellin ohjaama väkevä ja tunteisiin porautuva Saamelaisveri kertoo 1930-luvun Ruotsista, jolloin saamelaisia pidettiin ali-ihmisinä, sirkuseläimiin verrattavissa olevina hyödykkeinä. Saamelaisia holhottiin, koska heidän uskottiin olevan henkisesti lapsen tasolla. Kernell, itse puoliksi saamelainen, pohtii esikoiselokuvassaan mitä tapahtuu, kun ihminen kieltää omat juurensa ja sukunsa. Mitä kaikkea alistettu ihminen onkaan valmis tekemään vapautensa ja normaaliuden eteen.
Elle Marja (Lene Cecilia Sparrok) on 14-vuotias saamelaiskoulua käyvä tyttö, joka kohtaa koulussa pelkkää syrjintää, vähättelyä ja suoranaista vihaa. Ruotsalaispolitiikasta johtuvat, äärimmäisen nöyryyttävät ja häpeälliset tapahtumat saavat päättäväisen tytön pohtimaan omaa tulevaisuuttaan ja elämäänsä.
Elle Marja päättää hylätä saamelaisidentiteettinsä ja alkaa pakomatkansa kohti Uppsalaa, unelmiensa suurkaupunkia. Hän haluaa opiskella, rakastaa ja elää aivan kuten muutkin ruotsalaiset. Vapaana ja tasa-arvoisena ihmisenä. Kaupunkilaiselämä osoittautuu kuitenkin melko vaativaksi suoraan Lapin erämailta saapuneelle naiiville tytölle.
----------------------------------
Jokut edes yrittää käsitellä asiaa.
