Tuo myytti, jossa mainitaan kalkituksen tekevän isästä rikkaan mut pojasta köyhän, voi siinä olla perää. Luomu voi olla ideologisesti korkeamoraalisempaa, mutta käytännössä niissä maissa, joissa luomutuotto tulee lähinnä tuotteista, ei ole varaa jäädä odottelemaan kymmentä vuotta maan rakennetta viljellen vaan jotakin pitää saada myytäväksikin: kalkki on nopein tie pääsyssä maaperän sitoutuneita ravinteita keräämään. Tätä kutsutaan nimellä "soil mining", jos maata on viljelty vuosisadan verran lisäämällä esimerkiksi guanoa, fosfaattia, kalisuolaa ym, niin kyllä siitä sen saman ajan pystyy näitä säästöravinteita irrottamaankin. 2100 -luvulla ei todennäköisesti keskustella asiasta enää, vaan oletan ravintotuotannon organisoituvan jollakin aivan muulla tavalla.
-SS-
luomu tekee itsestä rikkaan, mutta naapurin pojasta köyhän... tässä money miningissä alkaa kaikki aineet olla kohta sallittuja, luomuun vaan pitää valmiste nimetä silleen söpösti, pakkauksen pitää olla kauniilla kuvilla koristettu ja vihreä, eikä sitä saa valmistaa esimerkiksi typpihappotehtaassa. Kemiallisesta koostumuksesta ei saa myöskään puhua, vaan ravinnesisällöistä... jos se tehdään viemärilaitoksen jätelietteestä, niin se on kompostoitua kierrätysravinnetta.
2100 -luvulla luultavimmin maata ei viljellä enää ollenkaan, perinteinen eläintuotanto loppuu ensimmäisenä.
Äskettäinen julkiastu tiivistelmä brittiläisestä luomualan omasta ravinnetasetutkimuksesta oli aika karua luettavaa.
Seitsemän luomumaatilaa oli tutkimuksessa mukana. Käytössä olivat normaalit luomuviljelyn käytännöt. Tulokset aiheuttivat yllätyksen sekä maanviljelijöille että tutkijoille. Kaikissa tapauksissa, lukuun ottamatta yhtä voimaperäisen luomuviljelyn tilaa, orgaanisen aineksen havaittiin
vähenevän kierron aikana, myös silloin, kun latausnurmien osuus oli korkea.
Apilanurmia käytettiin enimmäkseen. Orgaanisen aineksen lasku näkyi jopa sellaisella maatilalla, jossa oli kahdeksan vuoden kierrosta kuuden vuoden ruoho / apila-lataus. Vain yksi maatila säilytti fosfaatti- ja kaliumviljavuuden tason. Tapa, jolla se saavutti tämän, oli
vuotuisten lisälannoitusten avulla: 35 tonnia hehtaarille orgaanista kompostia, joka vuosi, tai kananlantaa (10-17 t/ha) kuutena vuotena kahdeksan vuoden kierron aikana. Lisäksi todettiin merkittävän osan latausnurmien typestä poistuvan valumina tai kaasumaisessa muodossa, sekä orgaanisen lannoituksen että latausnurmien tapauksessa.
(Organic Research Center Bulletin No. 123 - Autumn/Winter 2017, Samantha Muellender)
-SS-