En ole varmaan tarpeeksi kouluja käynyt, mutta uskallan kuitenkin epäillä, että saavutetaanko riittävästi hyötyä nostamalla 6,5 pH keskiarvoa seiskaan. Eli maksaako kalkitus enemmän, kuin saavutettu hyöty lannoituksen kautta. Suurempi vaste saadaan todennäköisesti panostamalla lohkon vesitalouteen ja kasvien kiertoon. Maan kasvuntoon panostaminen on aika tärkeä asia mikä monelta unohtuu. Toki kalkituskin on kasvunnosta huolehtimasta. Nyt kun seuraa runsaiden sateiden aikaan lohkoja, niin ainakin helppo nähdä kuinka lohkon vesitalous toimii.

Lainaus käyttäjältä: bouli - 15.10.23 - klo:14:37

Lainaus käyttäjältä: Joozeppi - 05.10.23 - klo:15:15

Sanotaan nyt jotain lannoitteistakin kun tää on lannoiteketju. Aion nostaa joka pellon ph yli 7, jotta pääravinteet liukenevat ja apulantaa tarvii käyttää vähemmän.

No tätä mäkin olen pohtinut josko nostaisi ainakin sinne lähemmäs seiskaa. Nyt on viimeisten maanäytteiden perusteella kaikkien lohkojen ph keskimäärin 6,4, vaihteluväli 6.2:sta 6,7:ään.

Sä kirjoitit sen ääneen mitä mietin.
Joozepin pelloista en tiedä mut omilla ainakin selvästi ennemmin kannattaa eurot laittaa 8m ojavälillä olevaan salaojitukseen sorastaen pintaan asti jotta liika vedet saadaan poistumaan. Samalla voidaan siirtyä kevyempään muokkaukseen..

Luonnollisesti jos pellolla on vesitalousongelmia ne korjataan ensin. Lisäojituksia mullekin tulossa seuraavalle kolmelle kesälle. Siihen yhteyteen hiukan voi kalkitakin. Sokerisopparia vastaan tulee kivasti kalkkia taas.

Toki tässä on ollut keväitä kun parhaiten on kasvaneet vettä pidättävät pellot. Yleisesti kuitenkin varsinkin intensiivisessä syyskasvien viljelyssä ojien on toimittava ja ennenkaikkea veden päästävä niihin salaojiin. Monesti vesien seisominen ei ole ojien vika vaan sen maan siinä pinnan ja ojan välissä.

Mulla on näitä vihreitä vinoneliö peltoja ollut, hikeviä Multavierulta salpausselän rinteitä joihin ajettiin kuivalantaa joka kevät ja joka  kevät kalkittiin, juurikasta viljeltiin 30 vuotta yhtäsoittoa. Kyllähän ne hyvin kasvaa edelleen, myös luomuvuodet. Mutta en tiedä onko se normaalissa tilanteessa järkevää pyrkiä tuohon tilanteeseen. Yhden vinoneliö lohkon päähän raivasin  uutta peltoa, 20 vuoden jälkeen näkyy edelleen raja selvästi, tähän Raivioon on jo tintanttu lantaa tuhansia motteja hehtaarille ja kalkkia jonkun verran kun on 6,5 PH.

Mielestäni vesitalous on se asian ydin, tämä raivio on edelleen vähämultainen ja poudanarka. Lohko on jo ollut aiemmin peltoa, ennen talvisotaa oli kylvetty männylle ja ihan syystä. Toki sopii karjatilalle tuollaiset hiekkapellot, lantaa saa käyttää reilusti ja ei tiivisty

Mulla on näitä vihreitä vinoneliö peltoja ollut, hikeviä Multavierulta salpausselän rinteitä joihin ajettiin kuivalantaa joka kevät ja joka  kevät kalkittiin, juurikasta viljeltiin 30 vuotta yhtäsoittoa. Kyllähän ne hyvin kasvaa edelleen, myös luomuvuodet. Mutta en tiedä onko se normaalissa tilanteessa järkevää pyrkiä tuohon tilanteeseen. Yhden vinoneliö lohkon päähän raivasin  uutta peltoa, 20 vuoden jälkeen näkyy edelleen raja selvästi, tähän Raivioon on jo tintanttu lantaa tuhansia motteja hehtaarille ja kalkkia jonkun verran kun on 6,5 PH.

Mielestäni vesitalous on se asian ydin, tämä raivio on edelleen vähämultainen ja poudanarka. Lohko on jo ollut aiemmin peltoa, ennen talvisotaa oli kylvetty männylle ja ihan syystä. Toki sopii karjatilalle tuollaiset hiekkapellot, lantaa saa käyttää reilusti ja ei tiivisty

Sehän se kun lohkoarpajaisissa on sattunut saamaan mitä on saanut. Joozeppi on sinänsä jäljillä et ongelma ei välttämättä ole itse ojissa vaan pinnan ja ojien välisessä maassa. Toki omat ojitukset suuremmassa osissa vanhoja joten näissä se suurin syy ehkä silti on. Ruostettakin tuppaa ojiin kertymään.

Ojien korjaus on vain melko tyyristä hommaa ja en edelleenkään ole vakuuttunut että maksaa ikipäivänä itseään  takaisin..

Joo ei mulla ole kaikki noita. Esimerkkinä. On sitten näitä tasamaa lohkoja joissa on ”hieman” ollut paikallista korkeuseroa, aikoinaan pahimpiin monttuihin salaojat laitettiin lautapedillä pintaan ja ajettiin soraa putken päälle ja ”vähän” muuta maan siirtoa kumuista. Näihin monttuihin kun käveli sade kaudella mutaa oli munia myöten ja vähän vettä. Nyt nurmen monoviljelyllä on tuo ongelma poistunut kun pinta on tiivistynyt vettä pitäväksi.
 Kyllä se vesitalous on kaiken alku, jos pellolla ei ole kosteutta tai sitä on liikaa, kaikki muu on turhaa, liian veden yleensä saa pois, täällä missä ei isoimmat vesistöt ovat valtaojia niin veden pumppaaminen pellolle on haastavaa.

Ainakin Etelä-Suomessa monella alueella on vähän karjataloutta ja sitä myöden nurmia, sekä karjanlantaa. Itsellä huomasi vaikutuksen eläinten lähdön jälkeen. Nyt kun useampi vuosi tullut kiinnitettyä huomiota peltojen kasvivalintaan, toki rahakin muistaen. Kuminaa, hernettä, nurmia karjatilan kanssa lohkoja vaihtaen olen saanut viljalle vaihtoehtoja. Kompostia on nyt ajettu kolmena keväänä ja suurin osa muokkauksesta tehdään kultivaartorilla keväällä. Syysviljat mukana myös.  Tämä itsellä aika toimiva resepti, toki jokaisen täytyy löytää omalle tilalleen sopiva

Ainakin Etelä-Suomessa monella alueella on vähän karjataloutta ja sitä myöden nurmia, sekä karjanlantaa. Itsellä huomasi vaikutuksen eläinten lähdön jälkeen. Nyt kun useampi vuosi tullut kiinnitettyä huomiota peltojen kasvivalintaan, toki rahakin muistaen. Kuminaa, hernettä, nurmia karjatilan kanssa lohkoja vaihtaen olen saanut viljalle vaihtoehtoja. Kompostia on nyt ajettu kolmena keväänä ja suurin osa muokkauksesta tehdään kultivaartorilla keväällä. Syysviljat mukana myös.  Tämä itsellä aika toimiva resepti, toki jokaisen täytyy löytää omalle tilalleen sopiva

Näinhän se on toki kultivaattori kevätmuokkaimena pistää silmään.
Omille savikoille ei äestä raskaampaa laitetta kannata keväällä viedä.

Muutenkin niin ennen ehkä tehtiin muokkauksia sen mukaan et kyl ne pellot aina syksyllä on kynnetty. Oli keli mikä tahansa. Ehkä enen oli ennen ja routakin auttoi mut itse yrittänyt ajatella niin et jos keliä ei ole niin ei tehdä väkisin. Nykyään kun lantaakin vähästi niin senkin pakkolevitys on historiaa.

Mut kylhän se näin on et jos olis tuollaista broilerin tai kanan pehkua saanut kärrätä vuodesta toiseen lohkoille niin siinä väkisin heikompikin savi alkaa muuttumaan kasvavaan kuntoon. Toista se on lietelannan kanssa. Jos olisi isommat systeemit niin varmaan joku separointi jolla kuivat saisi lohkokerrallaan levälleen ja vedet sitten kasteluun mut näin pienillä määrillä ei oikein kannata..

Ainakin Etelä-Suomessa monella alueella on vähän karjataloutta ja sitä myöden nurmia, sekä karjanlantaa. Itsellä huomasi vaikutuksen eläinten lähdön jälkeen. Nyt kun useampi vuosi tullut kiinnitettyä huomiota peltojen kasvivalintaan, toki rahakin muistaen. Kuminaa, hernettä, nurmia karjatilan kanssa lohkoja vaihtaen olen saanut viljalle vaihtoehtoja. Kompostia on nyt ajettu kolmena keväänä ja suurin osa muokkauksesta tehdään kultivaartorilla keväällä. Syysviljat mukana myös.  Tämä itsellä aika toimiva resepti, toki jokaisen täytyy löytää omalle tilalleen sopiva

Joo, monesta paikkaa karja on lähtenyt jo -60-luvulla.
Mulla on nyt maanäytteissä  multavuus noussut koko ajan, alkuaikoina oli muutama vähämultainenkin näyte mutta nyt viimeisissä oli kaikki runsasmultaisia.
Puitavaa nurmea on ollut reilu 20 vuotta säännöllisessä kierrossa ja hernettä 13 vuotta. Noi yksilajiset nurmetkaan ei ole ihan monilajisen veroisia mutta toisaalta sadonkorjuussa ei kuormiteta peltoa samalla tapaa kuin rehunurmilla ja nurminadan sadonkorjuuun aikaan on pelto yleensä kuivimmillaan ja kaikki olkisato jää peltoon.
Kevätmuokkausta on kanssa harrastettu viime vuosina mutta nyt tänä vuonna tuli sormille pahasti kun sänget oli keväällä todella märkiä, jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt odottaa varmaan lähelle toukokuun loppua niitten avaamisen kanssa, vähän liian märkään kylvetty vaan on tavattoman poudan arka mikä korostui viime kesänä.

Nämä vaikutusarvioinnit ovat kouluesimerkki ilmiöstä, joka näissä tulee vastaan.

Satotasoja verrataan erilaisilla *todellisilla* ravinnemäärillä, vaikka ne eivät olisi lähelläkään toisiaan.

-SS-

Salaojitus on hyvin halpaa, jos riittää, että vanhojen imujen väliin vedetään uudet imut. Tein kaivinkoneella lähtökuopat valmiiksi ja asentelin haaraputken kokoojaan. Salaojaporukan tarvitsi vain tuupata putki kiinni ja tehdä imu. Itellä ainakin ollut ihan riittävä korjaus ja toiminut hyvin. Vieläkin olisi jonkun verran tehtävää, mutta kokonaisuutena pellot alkaa olla ojituksien puolesta hyvässä mallissa.

Olen kuulut, että keskitytään niihin huonoihin kohtiin. No kyllä näin, mutta jos se huono kohta alle 10% pellon pinta-alasta ja laitat siihen rahaa paljon niin ei kannata. Pelloissa on aina luonnollista vaihtelua ja vesi tuppaa aina kerääntymään alemmas kun ylemmäs.

"Kannattaa sanoo ojittanu ojituksesta"

Mitähän tänä päivänä ojitus kustantaisi / hehtaari, keskimäärin, jos ajatellaan vaikkapa imuojat tuon mainitun 8 metrin välein ja sorastus pintaan asti? Ei taitaisi 4000 euroa riittää hehtaarikustannukseksi...

Kyllä takaisinmaksuaika on unohdettava. Mutta pitää ajatella klaanin jatkumoa sukupolvien päähän.

Tuossa on moottoritien lähellä alava pelto, jolla on tehty perusparannustöitä jo viisi vuotta. Aloitustilanne oli lievä kattila, keskelle peltoa tuli joskus lätäkkö.

Ympärysojat syvennettiin, maanpinta laserlanattiin vaakasuoraksi, salaojitettiin muutaman metrin ojavälillä, reilusti rakenne- tai muuta kalkkia, jankkuroitiinkin varmaan.

Nyt lopputilanne on täysin tasainen neliömäinen pelto, joka loistaa ilta-auringossa kuin peili, 2 cm vesikerros seisoo pinnalla syksyn, talven ja kevään. Kasvia on tainnut kerran jo kasvaa,  sokerijuurikasta, joka pitää syvätiivistetystä maapohjasta.

Olisiko sitten käytetty kalusto ollut hieman painavaa, 30 tonnin hitachia 1000- sarjan prenttiä järeine laahakauhakärryineen aurasalaojatelakoneita ym.  toki työt tehtiin kun pinta oli velliä.

-SS-

kuinkahan kauan tuollaisen lohkon paraneminen viljelykuntoon vie?    ja millä kontilla sen voisi tehtä?      on se pikkaasen säälittävää kuin tuollaiseen tuhlattu paljon panoksia..