Taitaa käytännön kylvössä sen verran 'roiskua' että harvoin se lannoiterae ja siemen ihan kylki kyljessä ovat.
Ja tämän päivän lannoitusmäärätkin ovat useimmiten korkeintaan kohtuullisia. Asialla voi olla enemmän merkitystä jos lannoitetta laitetaan puoli tonnia hehtaarille.
Nykypäivän moniravinnelannoitteet on käytännössä typpilannoitteita pienillä fosfori ja kalimäärillä maustettuina. Peltoladon nurkasta löytyi täsä kerran vanhoja Kemiran lannoitesäkkejä, ne oli jotain tasaväkevää, 15-15-15 oli ravinnesuhteet. Niitä joutuikin sitten varmaan kylvämään lähemmäs tonnin hehtaarille, jos halus kunnolla typpeä laittaa, samalla fosforit ja kalitasot tuli kuntoon, ja kyllä kasvoi, oletan,koska omaa kokemusta ei oo.
Olihan niitä silloinkin monenlaisia. Nimetkin kertoivat jotakin, oli Typpirikas, Fosforirikas, Normaali jne. Enemmän niitä kyllä käytettiin, johtui osaksi myös siitä että lannoite oli suhteessa edullista ja sato arvokkaampi. Eikä syynätty mitään EU:n fosforitaulukoita :-)
Ennen Kemiraa muistan että meillä oli keltaisia muovisia lannoitesäkkejä joissa luki Rikkihappo Oy, mutta ravinnemäärät eivät ole jääneet enää takaraivoon.
Ja liiterissä oli vielä vanhempia, jonkinlaisesta sitkeästä paperista tehtyjä säkkejä joissa luki Norsk Hydro. Ja viikinkilaivan kuva :-) Olikohan niissä superfosfaattia ?
Google antoi vanhoja 60-luvun koetuloksia sijoituslannoitus versus hajalevitys, ja siellä oli käytössä ainakin
Normaali Y (8-13-9) ja Super-Y (15-20-15). Kokeissa käytettiin lannoitutasoja 500 - 1000 kg/ha ja Svea-kevätvehnällä päästiin jopa yli 3 tonnin ha-satoihin.
