Kunnia heille, mutta pitää muistaa se toinenkin aika.

Silloin kun kepu oli hallituksissa demarien apupuolueena ja nuoli vielä perseenkin.

Sana sotaveteraani oli kirosana ja sanaa lotta ei saanut edes mainita.

Mutta onneksi, kunnia heille, joille kunnia kuuluu.

Tästä tuli mieleeni muuan asia – yhtenäisyys - se pelasti suomen kun ei ollut rautaa niin piti hengellä pidätellä maahantunkeutujia – siinä oli niin pohjanmaa kuin Helsinkikin samalla puolella.

Nyt kun katsoo veemelin kirjoituksia eikö yhtään hävetä?

Vielä sen verran notta Talvisodan viimeiseksi uhriksi sanottu Kyösti Kallio (Kesk) lähtö  .

" Raskas vastuu mursi Kallion terveyden ja hän luopui presidentin virasta marraskuussa 1940. Lähtiessään kotiin Nivalaan Kallio menehtyi Helsingin rautatieasemalla sydänkohtaukseen 19.12.1940.

"Kuivettukoon käteni, joka on tällaisen paperin allekirjoittanut". Profeetalliset sanat lausui tasavallan presidentti Kyösti Kallio 12.3.1940 valtioneuvostossa antaessaan valtuudet Moskovan rauhansopimuksen allekirjoittamiseen. 

Kallion oikea käsi halvaantui seuraavana kesänä. Hän joutui vaihtamaan kirjoituskätensä. 

Torstaina 19.12.1940 presidentti oli lähdössä puolisonsa kanssa takaisin Nivalaan Helsingin rautatieasemalla, kun hän Porilaisten marssin soidessa kesken lähtöseremonioiden kuoli Mannerheimin vierelle -  Mannerheim totesi myöhemmin se oli komea lähtö.

Kallion hautajaiset olivat hyvästijättö myös vanhan valtiomiehen edustamalla parlamentaariselle, pohjoismaiselle suuntaukselle. Enteenä tulevasta Kallion haudalle Nivalaan toimitti seppeleen myös Saksan johtaja Adolf Hitler. "