0 -100 €/ha tapauksesta riippuen. Kuminan perustamisvuonna tuntuu, ettei mikään riitä. Joku siisti siemennurmilohko taas ei tarvitse mitään kasvinsuojelua.
Viljalla n. 50 €/ha on aika lailla normisetti. Rikkatorjunnassa päästään vielä aika halvalla, mutta siitä eteenpäin sitten maksaa. Hiukan vakuutuksen luontoisesti noita tulee tehtyä. Jos hyvää satoa tunkee tulemaan niin tämä pyritään turvaamaan. Riittävä määrä, iso jyväkoko, hyvä itävyys, ei punaista syksyllä, lakoontumaton kasvusto tavoitteina. Aina onnistu, mutta pääsääntöisesti kyllä, viime vuonnakin.
oikeampi vertailu pitäisi tehdä satoon eli €/tn tai vieläkin oikeampi olisi verrata sadon arvoon €/ha ja siitäkin oikeampi olisi siihen nettoarvoon, josta kuivauksen ja rahdin osuus on poistettu. Näin tulisi lasketuksi jokaisen toimenpiteen (aine+työ) todellinen hyöty....muutenhan tässä suuret kulut/ha näyttävät auttamattomasti menevän kankkulan kaivoon, eikä anna laadusta mitään boonusta
Siis se on vain näin, että tautiaineet ja kasvunsääteet antavat kunnolla lisätuottoa tehokkaan eläinyksikön työkaluna. Lannoitustasot ovat käytännössä nitraattidirektiivin yläpuolella, lako ja rehevyyden tuoma tautipaine on todellinen ongelma. Tuoresäilöntä ja omaan käyttöön kuivaaminen ovat yksinkertaisempia, 16% säilyy jo talven yli jäähdytettynä jäähdytys-dankorneissa. Rahtia ei tule, kuivauskulu alhaisempi, lannoituskulu titenkin lähes nolla. Siinä ollaan 7 tonnin sadossa jo kohta viisikymppiä tonnilta hintaetumatkalla, verrattuna liittaantuneessa savikossa kärvistelevään viljanviljelijään.. Satasen erikoisainekulu jakautuu 7 tonnin sadolla 15 euron tonnihinnalle. Eli vielä jääkin tuottoa, jos aineilla päkistetään se lisätonni.
Vuosikymment mineraalilannoitteilla viljelty kevätvehnäpelto joo tykkää sekä tauti- että laontorjunnasta, jos sato ei suorastaan pienenee, koska ravinteista on jatkuvaa puutetta, niin ainakin valkuainen putoaa kahdestatoista kymmeneen. Ja se sitten tuplaakin jo tautiainekustannukset, laatuvähennyksien takia.
-SS-
