"Jukka kyllästyi sähköyhtiöiden ”rosvoukseen”: asensi katolleen 29 aurinkopaneelia – säästöä 443 euroa vuodessa
Tuusulalainen Jukka Ollikainen asensi 120 neliön omakotitaloonsa aurinkopaneelit reilu vuosi sitten.
– Katolta on tullut 4200 kilowattituntia vuodessa. Se on arviolta vajaa kolmasosa vuosittaisesta sähkönkulutuksestamme. Jos viitsii käydä lumia lapioimassa pois, joka päivä tulee watteja, kun vain on valoisaa, Ollikainen kertoo.
– Ajatusmaailmaa täytyy kääntää. Ennen puhuttiin, että laitetaan pesukone pyörimään illalla, kun alkaa yösähkötaksa. Nyt teemme asioita enemmän päivällä, kun on valoa.
Ollikaisen perheen vuotuinen sähköntarve on noin 15 000–16 000 kilowattituntia, mikä on tyypillinen 100–150 neliöiselle suorasähkölämmitteiselle omakotitalolle.
Paneeleiden tuotto tuo noin 443 euron vuotuisen säästön, kun sen laskee nykyisen sähkösopimuksensa taksalla.
Omakotitaloihin hankitaan yleisimmin 12 paneelin aurinkosähköjärjestelmiä, joita saa 5 000–10 000 euron hintaan. Ollikaisen järjestelmä on järeä, sillä paneeleita on 29 kappaletta.
Ylimääräisen sähkön Ollikainen syöttää valtakunnan verkkoon ja tienaa siitä joitakin kymppejä kevät- ja kesäkuukausina.
Paneelien paljouteen useita syitä
– Akkuja ei vielä ole, ainoastaan invertteri (tasavirran vaihtovirraksi muunnin) sille. Rahat loppuivat kesken. Vaatisi lisää fyrkkaa, että laittaa kaiken kerralla, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle, Ollikainen selvittää.
– Pointti on siinä, että kun akut vähän kehittyvät, voin asentaa sellaisen jälkeenpäin. Kesällä kun sähköä ei paljoa tarvitse, loppu on hyvä saada akkuun. Sitten pystyisi lataamaan esimerkiksi sähköauton yön aikana.
Aurinkosähkö miellyttää ilmastosyistä, mutta taustalla on kapinahenkeä sähkö- ja lämmityslaskujen hintojen nostamista kohtaan. Työnsä puolesta häntä pännii myös kaukolämmön laskentatapa. Siitä maksaa, vaikka ei kaukolämpöä käyttäisi.
Minun ajatusmaailmassani hinnan pitäisi ainakin jotenkin määräytyä kulutuksen perusteella.
Ollikainen ei pidä hinnoittelukäytännöstä, jossa yhtiöt nostavat kuukausimaksuja, vaikka asiakas ei paljoa sähköä käyttäisikään.
– Täytyisi olla täysin omavarainen, että voisit katkaista valtakunnan piuhan irti.
– Minun ajatusmaailmassani hinnan pitäisi ainakin jotenkin määräytyä kulutuksen perusteella. Siinä tämä nykymallin rosvous piilee. Fortumin aikoihin kuukausimaksuni oli 4,10 euroa. Nyt (Carunan aikana) se on viiskymppiä. Aika iso nousu.
– Suomen valtio ei voi Carunalle mitään, koska meni hölmöyttään myymään sen ulkomaille. Pidän järjettömänä sitä, että Suomi myy kansallista omaisuuttaan ulkomaille.
Ollikainen viittaa Carunan syntyyn vuonna 2014, jolloin Fortum myi sähkönjakelunsa pois. Pääomistajat ovat nykyään kansainvälisiä pääomasijoittajia.
Moni jakaa Ollikaisen mielipiteet sähkölaskuista, mutta viranomainen tosin määrittelee siirtohinnoille katon. Sähköyhtiöt ovat puolustaneet siirtohintojen nostamista sillä, että hinnasta valtaosa on investointeja verkon parannuksiin ja sähköveroa.
Eroon kaukolämmöstä
Ollikaista harmittaa myös kaukolämpö teollisuuskiinteistöissä. Oman talon aurinkopaneeleista into kasvoi, ja viime vuoden heinäkuun lopulla teollisuuskiinteistön katolle tuli 120 paneelia. Ne tuottavat huippuaikana 32 kilowattia tunnissa.
– Maksat ihan älytöntä verkon ylläpitomaksua vaikka et lämpöä käyttäisikään. Tässä on kaksi asiaa, miksi haluan mahdollisimman omavaraiseksi.
Seuraavaksi Ollikainen asentaa tuotantolaitokseen korvaavan lämmitysjärjestelmän, jotta hän pääsee eroon kaukolämmöstä.
Paneeleissa hinta- ja laatueroja
Koneiden varaosafirmaa pyörittävässä Ollikaisessa on keksijän vikaa. Suomen ruokakaupoissa maitotölkit on pakattu rullakkoon Ollikaisen ja kolmen muun henkilön aikanaan patentoimalla automatiikalla. Ja tälläkin hetkellä on eräs seinien nostolaitteen patenttihakemus vireillä.
Ollikainen kertoo perehtyneensä jossain määrin paneelien teknisiin ominaisuuksiin. Omansa hän halusi suomalaisvalmisteisina.
– Kuluttajille myydään myös kiinalaista halpatuontia. Paneeleita tuodaan Saksan kautta, jossa niihin lyödään leimoja. Se hämää kuluttajia. Olen ymmärtänyt, että paneelien tekotavoissa on eroa ja olennaista on liimaustekniikka. Kalvon väliin ei saa päästä vettä, joka jäätyy talvella.
– Toisaalta kukin uskoo mihin uskoo. En minä voi tietää, ovatko suomalaiset lopulta parempia kuin kiinalaiset. Mutta olen sen verran harhaluuloinen, että jos jotain tehdään halvalla ja nopeasti, niin pelottaa, onko laatu kohdallaan."
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005566780.html
