Juu. Viljely ja sadon myynti ainakin tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa....vaikka värikynää olisikin joukossa.
No onhan tuo viljakauppa jotenkin äärimmäisen epämääräistä, vaihdellen Suomessa maakunnasta toiseen. Parhaimmillaan keskeisessä asemassa ovat kuorma-autoilijareiskat, jotka tietävät jokaisen viljaa käyttävän teollisuuslaitoksen päivittäiset tarpeet ja varastotilat, kansainväliset viljamarkkinat ja parhaat hintatarjoukset. Saattaa ollakin niin, että kuskille vaan soittaa keväällä, missä koneet, siemenet ja viljankorjuulaitteet ovat, ja tämä reiska sitten kylvää ja korjaa sadon, kuivatuttaa sen ja sitten markkinoi ja kuljettaa oikeaan paikkaan.
Toki sellainen palvelu olisi hyvä, voisi vaan manageerata saatuja viljatilityksiä sitten ja haaveilla Mercedes-Benzin uuden vuosimalliston varustepaketteja.
Mutta hassuttelu sikseen: viljakauppa mainostaa hienoja professionaalisia viljamarkkinamääritelmiä, mutta todellisuus on erityisen kaukana tavoitteista. Hankkija näyttää olevan ainoa, joka edes on yrittänyt kuvata viljakauppansa prosessia viljelijältä kohteeseen:
Viljelijän osuus viljelysopimuksen, kauppasopimuksen ja ennakkonäytteen osalta on melko selvä. Onhan tuota jo puoli vuosisataa osannut tehdä. Sitten nuo vastaanoton yhteydessä tapahtuvat toiminnot, analysoinnit ja tilitykset, ne toimivat viljaliikkeillä ja varmaan pohjoisen rehutehtaillakin. Sen ei tarvitse kiinnostaa viljelijää. Rahat ja tilityslappu ilmestyvät joskus sitten.
Mutta tuo keskimmäinen osa, allokointi ja kuljetustilaus, allokoinnissa ei ole mainittu, kuka tämän tekee, Hankkijan viljakauppias vai Hankkijan toimittaman viljan vastaanottaja vai kumpikin jotenkin yhdessä. Onko tämä "allokointi" - vaihe juuri se toimi, jossa viljakauppias toimistopöytänsä ääressä vaan katsoo poispäin kaukaisuuteen, kun tarjoaa viljaa, eli "ei ole allokoitavissa sun viljat nyt". Mutta jos tilaa nyt sitten oletetaan olevan viljaerälle, nämä kaksi, kauppias ja siilonhoitaja, ovat päässeet asiasta yhteisymmärrykseen, tulee soppaa hämmentämään kolmas toimija, Movere, joka päättää, milloin lastataan ja milloin kipataan. Sitten neljäs toimija, autoilija, pyrkii saamaan kuljetuslogistiikan viljelijän tietoon, heille se nyt on helppoa, kun ratteilevat tuolla kipukoukku korvaan kiinni kasvaneena.
Tuo viljapassi olisi entiselle byrokraatille oikein helppo, mutta eipä sitä tunnut saavan täytettäväkseen silloin kun pystyisi täyttämään. Lomakkeen täyttöjärjestystä - kauppias - kuljettaja - viljelijä ei ole kuvattu, ja homman digitalisointi lienee vielä täysin kesken. Monet kuorma-autoilijat kun täällä sydänmailla eivät osaa edes verkkolaskua vielä kirjoittaa ! Että olisi kabiinissa nettitietokoneet ja tulostimet ja skannerit, ja kuskilla taidot kuin kirjanpitotoimiston vanhemmalla kamreerilla. Se, että toimittaa viljapassiin vaadittavat tiedot viljakauppiaalle etukäteen, ne eivät nähtävästi siirry. Viljapassissa tulisi kuitenkin olla tunnistettava sarjanumero, jonka joku muu kuin viljelijää päättää. Lastatessa on joskus muutakin hommaa. Kylmiksen vanha kommentti viljapassista voitaisiin tulkita Agronetin kaikkionnistuu-kirjoittajien mielestä, että "on se viljan myynti kauhean vaikeaa" tai ehkä sitten se on vain ihan järkevän ihmisen huomio asioiden sotkemisesta oikein virkamiestyönä:
Viljapassi on VYR:n aivopierutyöryhmän hengen tuotos ja hyvä esimerkki siitä, kun jotain hommaa pitää virkansa puolesta kehittää. Tulee tällaisia näennäisesti hyviä ideoita, joista ei kuitenkaan ole käytännössä juurikaan hyötyä. Lisätyötä lähinnä viljelijälle ja automiehelle. Jälkimmäiselle oikeastaan kaikkein eniten, koska ystävällinen kuski täyttelee monen talon plakaatit isännän puolesta, koska on saanut ohjeet, että ota siitä ja siitä siilosta, en kerkiä itse paikalle (olen nukkumassa).
Homma toimii just siihen hetkeen asti kun kuorma saa kippausluvan isoon siiloon. Sen jälkeen on kymmenien (satojen?) isäntien jyvät siististi yhdessä nipussa. Vaikea uskoa, että kun viljalaiva lähtee Naantalin satamasta, niin mukana lähtee kontillinen viljapasseja. Niitäkö sitten saudit tutkii keitaalla, että paskapaperiako ne sieltä lähetti kehitysapuna, eikö ole pehmeämpää materiaalia saatavana.
Aika minimaalisesti olen noita täytellyt, en usko, että meikäläisen siilonumerointi kiinnostaa ketään vaikka kuormasta löytyisi pari kiloa rotanpaskaa. Ei sillä siilonumerolla kukaan tee yhtään mitään. Jne. jne.
Näin. Edellisessä tapauskuvauksessa en siis ollut saanut SMS-viestiä Viljavalta, jonka antamaan linkkiin menemällä olisin voinut täyttää viljaerästä e-passiin juuri ne tiedot, jotka sitten siellä näytteenottopaikalla olisivat olleet tarpeen. Samoin kuljetusvälineen tiedot olisin voinut kuljettajana kirjata, että olen harjannut Tuhtin pohjan. Ehkä Movere ei ollut tehnyt Viljavan antaman ohjeen mukaisesti:
Viljavan ajanvarauksen Asiakasohje 2021-10-27 "Suora osto viljelijältä" - tai sitten Viljava ei ollut niitä SMS-viestejä lähettänyt. Epassiin ei Movere voi täyttää kuljettajan ja viljelijän tietoja heidän puolestaan, Movere täyttää ne kuskin ja viljelijän kännykkänumerot.
Kuva: Viljavan epassi-linkki tekstiviestinä
Tietenkin voi ajatella, onko SMS-viestissä oleva http:// - linkki kovin ammattimainen ratkaisu, siis tietoturvamielessä. Toinen asia, mikä jää vielä tarkastelematta, että tukevammilla maatalousalueilla, kuten Pohjanmaalla, lienee sellainen käytäntö, että tärkeä isäntä saa ängetä Viljavan pihalle ja kipata kysymättä kuoppaan ja huikkaa takaisin tilalle lähtiessään huomiotakkimiehelle, että pidä hyvänäs, menee Hankkijan/Lantmännenin ym varastoon.
-SS-
