Vanhat jo tietääkin, mutta uusille tässä kommenttini. Itsellä ei maatilaa ole, mutta vaimolla on pieni lypsykarjatila. Siitä saakka kun tänne muutin eli 12 vuotta sitten, olen osallistunut tilan töihin. Aluksi pari vuotta olin vielä kokoaikaisena entisessä päivätyössäni (ICT-hommia), mutta siitä ei tullut lopulta mitään. Työmatkaakin tunti/suunta. No ne halus mut kumminkin siellä pitää ja sovittiin osa-aikaisuus, kolme päivää viikossa. Sitä meni suht hyvin seitsemän vuotta, sitten vaihtui esimies. Me ei alusta alkaenkaan tultu kunnolla juttuun ja kun siellä muutenkin oli ilmapiiri aika perseestä, niin otin loparit reilu pari vuotta sitten. No sai sieltä sitten toimarikin kenkää puoli vuotta myöhemmin, et tais jotain tuskaa olla kaikilla.
Nyt on hyvä. Ei tartte kulkee pahalla autolla monta tuntia viikossa eikä murehtia mitä tekee milloinkin. Tekee vaan sen minkä ehtii. Ihan koko ajan saa tehdä puhtinsa pois. Mutta mää tykkään. Saa keskittyä edes johonkin, kun ennen ei kunnolla mihinkään. Opiskelenkin alaa nyt vielä vanhoilla päivillä, pääsee joskus pois kotoa päiväksi
Koneet on kaikki vanhoja, uusin traktori vm. 1995. Joten kunnossapitoa saa tehdä aika paljon. Urakoitsijaa käytämme säilörehun korjuussa, omia koneita ei edes ole.
Ainoo mitä oon sanonu ikävöiväni on työkaverit ja palkkapäivä. Taloudellisesti tilanne on omalta kohdaltani aika katastrofaalinen, mutta olen mää jotenkin ruoassa pysyny, ainakin vattasta päätellen