juuri nuin. ja poroakriassa on noita jo ihan tarpeeksi.  osaavat kai ite tehä mutta yhtään eivät osaa opettaa tahi ohjata toisia.    ja jälki on sen mukaan!

               btw, häjy, teetkö ressui myö mihin tarkotukseen?   ite olen ettinnä ressua tojon lavalle kun entinen rispaantunna.  mutta täälläpäin eivät osaa laittaa reunaan kunnon reikäsuojia jokka kestäis kuminauhan venytyksen kuormassa.   meinaa renkaan kohalta katkita reuna.

Tuntuu monella olleen samat murheet. Metallihommia tässä on väänneetty palkkatyönä, lähinnä koneistuksia. Sitäkin harkinnu jos alkais ennemmissä määrin tehä niitä omaan laskuun. Jonkunverran niitä nyt jo tulee tutuille sorvailtua. Ens viikon sanoin olevani pois töistä jos on poutaa ja kaura kypsää. Ei sitä kauheeta meteliä tullu, tällä kertaa, ihmeen hyvin suhtauduttiin tälläkertaa ja hyvä niin. Sillä sama täällä, et jos joutuu valitsee työn ja tilanpidon väliltä, niin pukukaappi kans tyhjee nopeasti. Vehnät ottaa vielä ja rapsi vielä kauemmin, mut kattoo niit sit.....jos kypsyy. 

Lainaus käyttäjältä: BACKSPACE - 01.09.17 - klo:07:40

Se auttaa kun keskittyy järkeviin töihin.

Ja onhan sitä yöt ja viikonloput aikaa.

Kaikki ei voi alkaa neuvomaan toisiaan.

Mut sehän onkin vain harrastus

Mulla on viljelykset +250km työpaikasta ja asuinpaikastakin taitaa olla 230km tietä pitkin.

Mahdollisimman suuri urakoinnin määrä mahdollistaa ihmeitä.
Kylvöt kevytmuokkaukset itse. Kuivaus itse niin kauan kuin vanha Antti pöhisee. (Ostettu satsin vaihtaja, ei eläkeläisenkään tarvitse talkoilla olla)

Juhannuksen ajan ruiskutukset itse, muuten ostopalveluna. Kuten puinnit, tosin joku 70-lukuinen räpsy haaveissa että pääsisi edes maistelemaan itse puintia huonommilla lohkoilla. Kynnöistä noin puolet tulee myytyä pois, riippuen palkkatyön tilanteesta.

Ammatikseni betonitöitä toimihenkilöasemassa suomen suurimmassa. "Aiesopimus olemassa" että pidän lomia, ylitöitä, pekkasia pois toukokuussa ja elo-syyskuussa. Eli pahimman kesälomabuumin ulkopuolella, kuitenkin viikon tulilangalla kun ilmoitan. Ja varsinaisia kesälomia en tuhlaa kuin viikon vuodessa maatalouteen, enemmän kotitalon ylläpitoon.

Täytyy olla muualla töissä kun ei saa riittävästi vielä peltoa vuokralle ja täytyy maksaa remontit yms pois.
Pk-seudulta voisin lähteä heti, mutta se palkkatyö on paljon epävarmempi vielä kuin viljatili siinä tilanteessa.

Pk-seudulta voisin lähteä heti, mutta se palkkatyö on paljon epävarmempi vielä kuin viljatili siinä tilanteessa.

Sulla on siinä mielessä hyvä tilanne että voit pitää verkkoja vesillä, jos sopiva paikka jostain irtoaisi. Sitten kytkin ylös ja menoksi. =)

Se vaan tuppaa pienemmissä piireissä olemaan toimihenkilöhommat eläketöitä, suuremmissa kaupungeissa kierto on nopeampaa ja mahdollisuuksia paremmin.

Kyllähän se keväällä kylvöhommat kangastelee aina mielessä työn ohessa. Reissuhommina asentelen sprinklereitä, pitkää päivää tehden. Torstaiaamupäivisin kotiin kun pääsee niin kerkiää aika hyvin hoitaa viljatilantöitä pitkänä viikonloppuna. 15 vuotta ollut samat kuviot. Ei ole maatila niinkuin isukin jäljiltä, joten paljon ollut rakentamistakin palkkatyön ohessa.

Täytyy sanoa ettei tilanpidosta olis tullut mitään ilman palkkatuloja. Koneinvestoinnit ym tasaa helposti kunnes maatilan tuloja alkaa tippua tilille. Koneet pääsääntöisesti 80 ja 90 lukulaisia.

Onhan perhe-elämäkin haasteellista välillä ollut kun liikaa kaikenlaista menossa.

En ole töistä mitään maanviljelylomia pyytänyt, naapureista/kavereista ollut apua paljon, kannattaa sopuja säilytellä. Esim kylvöaikaan joku menee äestämään tietyn lohkon vaikka tiistai-keskiviikkona, itse pääsen heti kylvämään kotiinpäästyäni. Säät tietysti ratkaisee..

Talvilomia ym pekkasia tietenkin väillä ajoitettu oletettuun kylvö- puintiaikaan.

Viljelyksiä olen pyrkinyt ammattimaisesti hoitamaan, ei kauheasti hömppää ja huitaisten tehtyjä kylvöjä. Joskus noinkin tehty.

Mulla on viljelykset +250km työpaikasta ja asuinpaikastakin taitaa olla 230km tietä pitkin.

Mahdollisimman suuri urakoinnin määrä mahdollistaa ihmeitä.
Kylvöt kevytmuokkaukset itse. Kuivaus itse niin kauan kuin vanha Antti pöhisee. (Ostettu satsin vaihtaja, ei eläkeläisenkään tarvitse talkoilla olla)

Juhannuksen ajan ruiskutukset itse, muuten ostopalveluna. Kuten puinnit, tosin joku 70-lukuinen räpsy haaveissa että pääsisi edes maistelemaan itse puintia huonommilla lohkoilla. Kynnöistä noin puolet tulee myytyä pois, riippuen palkkatyön tilanteesta.

Ammatikseni betonitöitä toimihenkilöasemassa suomen suurimmassa. "Aiesopimus olemassa" että pidän lomia, ylitöitä, pekkasia pois toukokuussa ja elo-syyskuussa. Eli pahimman kesälomabuumin ulkopuolella, kuitenkin viikon tulilangalla kun ilmoitan. Ja varsinaisia kesälomia en tuhlaa kuin viikon vuodessa maatalouteen, enemmän kotitalon ylläpitoon.

Täytyy olla muualla töissä kun ei saa riittävästi vielä peltoa vuokralle ja täytyy maksaa remontit yms pois.
Pk-seudulta voisin lähteä heti, mutta se palkkatyö on paljon epävarmempi vielä kuin viljatili siinä tilanteessa.

Mulla on tilan ja työpaikan välinen matka vajaa 15km suuntaansa, melko nopeastikkin pääsee tilan töihin jos vaikka puolikkaan päivän tekee. Puintiaikaan soitto eläkeläisille tai naapurille kertoo heti sen kannattaako lähteä.

Urakointia minimimäärät, käytännössä tautiaineruiskutukset ostetaan ja sekin vain kaluston vuoksi, 10m/650l repulla ei kärsi ihan joka kasvustossa tallata kun ajouria ei ole, tappiot herkästi hyötyä isommat tuossa. Toki urakoinneissa on hyviäkin puolia mutta esim puinti pitää suorittaa oikea-aikaisesti jos meinaa laatua säilyttää sateisena syksynä joten omilla koneilla touhutaan. Kolme punapellistä fahria löytyy joista kaksi ajokuntoista ja yksi ostettu varaosiksi kun halvalla sai. Rahtipuimuri ottaa sen 80-100€/ha täälläpäin ja tulee kun paremmista paikoista ehtii joten pelkät puintikustannukset on helposti 5-6k€ vuodessa. Sen lisäksi kärrykapasteetti sakkaa pahemman kerran rahtipuimurilla ja kuivuri myös. Naapuri ajaisi kyntöä rahtina 60€/ha mutta 1200€ omista n. 20ha kynnöstä kuulostaa kovalta kun itselläkin on illat aikaa ja omat aurat löytyy niin tuosta saa itselleen periaatteessa palkkaa puolet, loput sitten talven kasvipeitteisenä ja keväällä möyhitään lautaskoneella.

Mulla on viljelykset +250km työpaikasta ja asuinpaikastakin taitaa olla 230km tietä pitkin.

Mahdollisimman suuri urakoinnin määrä mahdollistaa ihmeitä.

Mutta käteen ei taida paljon jäädä, kun maksaa renkien palkat pois? Eihän tuota voi laskea edes harratukseksi, jos ei ite tee.

Lainaus käyttäjältä: räckals - 01.09.17 - klo:14:50

Mulla on viljelykset +250km työpaikasta ja asuinpaikastakin taitaa olla 230km tietä pitkin.

Mahdollisimman suuri urakoinnin määrä mahdollistaa ihmeitä.

Mutta käteen ei taida paljon jäädä, kun maksaa renkien palkat pois? Eihän tuota voi laskea edes harratukseksi, jos ei ite tee.

Valitettavasti se tili tehdään enimmäkseen paperitöillä tällä kasvinkasvattelun alalla..
Jäisi siis huomattavasti enemmän jos tekisi itse, mutta on niin mahdoton kaava toistaiseksi että tyydyn hieman pienempään "profittiin" tuosta hommasta.

Urakoinnista ja sen kannattavuudesta tai kannattamattomuudesta; Mä en saa millään kaavalla laskettua alle viiden vuoden kuoletukseen sitä että:
Ostaisin uudemman puimakoneen, 30 000€ taitaa olla sellainen jolla tekee jotain jatkossakin. Tähän päälle se laittaminen, jonkavuoksi ajella x määränä viikonloppuja x määrän kilometrejä. Sille täytyisi olla halli, jonka kyllä rakennan kun likvi antaa periksi. Nyt se pitäisi vielä ajaa säilöön muualle ja maksaa ylläpidosta.
Ruisku on ihan kohtalainen nykyisellään, mutta taas tulee se ajamisen yms vaiva. Urakoitsijana toimii naapuri, tilaan keväällä shenkkerillä lavallisen aineita lukittuun varastoon johon tulee 1,5 tuuman vesiletku.

Kyntö on suht edukasta mitä sitä tarvitsee, tosin tää on terapeuttisinta hommaa mun mielestä mitä voi olla. Katsella kuulasta syysmaisemaa, parhaimmillaan avomajurin pukilla vanhoilla kolmesiipisillä. Tosissaan kyntöön täytyisi olla uudemmat aurat, näitä saa jo sopurahaan ja apumiehiä tarvittaessa. Harkintaan.

Hyvänä vuonna jää selvästi plussalle, ja homma toimii täydellisenä terapiana vs. pasilan aseman hörhöjen katselu, puolalaiselle selittäminen joka ei jummarra englantia ja ruuhkassa jonottelu. Kaikille vaan ei niitä hehtaareita ole tullut riittävästi aikaisemmin sukuun. Jälkeenpäin mietittynä koko asia välillä hymyilyttää ja v*tuttaa suunnattomasti, varsinkin kun metsät on syöty jo 60-70-80 luvulla.

Mut ei sitä tosiaan osaa olla tekemättäkään. Siitä täytyy sanoa että pointsit kotiin, kun piti lähteä muualle töihin ja "oikeaan ammattiin"
Se jyväjussin keväinen ja puinnin jälkeinen tunne, ei sitä oikein muusta saa samanlaisia kiksejä.
Halvempia harrastuksiakin on, sitä en sano...

Haaveissa olisi touhuta tän homman kans täysipäiväisesti paremmalla kalustolla ja "eturiviläisenä". Siihen tuskiin koskaan tulee saumaa mutta haaveita saa ja pitää elättää.

Kyllähän se meikäläiselläkin elämäntapa taitaa olla. Tappiolle meni jonkun verran jo 5v ajan, rakennettu kuivuria ja ym kuluja kovasti. Saapahan voittoja vetää jonkun aikaa kun nyt jo kaikki tehty.. Vähennyksiä vuodelle 2025 asti. Maausko. Se vaikuttaa.

Lainaus käyttäjältä: psymbiote - 01.09.17 - klo:20:43

Lainaus käyttäjältä: räckals - 01.09.17 - klo:14:50

Mulla on viljelykset +250km työpaikasta ja asuinpaikastakin taitaa olla 230km tietä pitkin.

Mahdollisimman suuri urakoinnin määrä mahdollistaa ihmeitä.

Mutta käteen ei taida paljon jäädä, kun maksaa renkien palkat pois? Eihän tuota voi laskea edes harratukseksi, jos ei ite tee.

Valitettavasti se tili tehdään enimmäkseen paperitöillä tällä kasvinkasvattelun alalla..
Jäisi siis huomattavasti enemmän jos tekisi itse, mutta on niin mahdoton kaava toistaiseksi että tyydyn hieman pienempään "profittiin" tuosta hommasta.

Urakoinnista ja sen kannattavuudesta tai kannattamattomuudesta; Mä en saa millään kaavalla laskettua alle viiden vuoden kuoletukseen sitä että:
Ostaisin uudemman puimakoneen, 30 000€ taitaa olla sellainen jolla tekee jotain jatkossakin. Tähän päälle se laittaminen, jonkavuoksi ajella x määränä viikonloppuja x määrän kilometrejä. Sille täytyisi olla halli, jonka kyllä rakennan kun likvi antaa periksi. Nyt se pitäisi vielä ajaa säilöön muualle ja maksaa ylläpidosta.
Ruisku on ihan kohtalainen nykyisellään, mutta taas tulee se ajamisen yms vaiva. Urakoitsijana toimii naapuri, tilaan keväällä shenkkerillä lavallisen aineita lukittuun varastoon johon tulee 1,5 tuuman vesiletku.

Kyntö on suht edukasta mitä sitä tarvitsee, tosin tää on terapeuttisinta hommaa mun mielestä mitä voi olla. Katsella kuulasta syysmaisemaa, parhaimmillaan avomajurin pukilla vanhoilla kolmesiipisillä. Tosissaan kyntöön täytyisi olla uudemmat aurat, näitä saa jo sopurahaan ja apumiehiä tarvittaessa. Harkintaan.

Hyvänä vuonna jää selvästi plussalle, ja homma toimii täydellisenä terapiana vs. pasilan aseman hörhöjen katselu, puolalaiselle selittäminen joka ei jummarra englantia ja ruuhkassa jonottelu. Kaikille vaan ei niitä hehtaareita ole tullut riittävästi aikaisemmin sukuun. Jälkeenpäin mietittynä koko asia välillä hymyilyttää ja v*tuttaa suunnattomasti, varsinkin kun metsät on syöty jo 60-70-80 luvulla.

Mut ei sitä tosiaan osaa olla tekemättäkään. Siitä täytyy sanoa että pointsit kotiin, kun piti lähteä muualle töihin ja "oikeaan ammattiin"
Se jyväjussin keväinen ja puinnin jälkeinen tunne, ei sitä oikein muusta saa samanlaisia kiksejä.
Halvempia harrastuksiakin on, sitä en sano...

Haaveissa olisi touhuta tän homman kans täysipäiväisesti paremmalla kalustolla ja "eturiviläisenä". Siihen tuskiin koskaan tulee saumaa mutta haaveita saa ja pitää elättää.

Kukin laskee tavallaan, itse en taas saa kannattavaksi mitenkään nykyisen puintikaluston vaihtamista rahtariin. Punapelliset tuntuu olevan kohtuu varmoja toiminnaltaan, viimeisen viiden vuoden ajalta huoltokustannuksiin saa laskea 1000-1500€ yhteensä, jokunen laakeri ja muutama hihna on mennyt ja tietty normaalit öljyt ja suodattimet. Ja noilla on liki 65ha puinnit joka vuosi tehty ilman ongelmia, toki se ei ole niin komeeta kun ei ole uutta comiaa tai nyykkäriä perseenalla, mutta näyttää nekin seisoskelevan pellolla pellit ylhäällä sillointällöin. Ja kuitenkin pitää itse olla pelipaikalla enemmän tai vähemmän kun ne jyvät ei itse osaa itseään kelkkoa kuivuriin sieltä pellolta. Märkä syksy ja kaikki kärryt kottareita myöden täynä märkää viljaa on sellainen painajaisuni johon en halua herätä.

Mutta kukin tavallaan, ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa näitä hommia ja kun vähän seuraa mitä muualla tapahtuu voi jäädä omaankin haaviin jotain uusia näkökulmia että ne asiat voi näinkin hoitaa.

juuri nuin. ja poroakriassa on noita jo ihan tarpeeksi.  osaavat kai ite tehä mutta yhtään eivät osaa opettaa tahi ohjata toisia.    ja jälki on sen mukaan!

               btw, häjy, teetkö ressui myö mihin tarkotukseen?   ite olen ettinnä ressua tojon lavalle kun entinen rispaantunna.  mutta täälläpäin eivät osaa laittaa reunaan kunnon reikäsuojia jokka kestäis kuminauhan venytyksen kuormassa.   meinaa renkaan kohalta katkita reuna.

Mittatilaus työnä teen pressuja. Lava-autoonkin oon tehny, rullapressuja kärryihin, rekkojen kuormapeitteitä, purkusuppiloita perunakoneisiin, ym.

oukei. alkopa kiinnostaa... teetkö noita annetuilla mitoilla ja sit jonkin mallineen mukaan?                   paikallinen ei todella osaa tarjota kuin sutta ja sekundaa.   kärrin ( auton ) peite on vajaa kolme vuotta vanha ja nyt jo huonossa hapessa.. entinen akun peite kesti reikiintymättä halko/klapi kuormia sen 11 vuotta!                 on näköjään noissa ressuissakin materiaalieroja.              tojon lavalla ollu vuodesta 2003 tuo ressu ja nyt alkaa mennä naru reunasta läpi.

Kukin laskee tavallaan, itse en taas saa kannattavaksi mitenkään nykyisen puintikaluston vaihtamista rahtariin.

Mutta kukin tavallaan, ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa näitä hommia ja kun vähän seuraa mitä muualla tapahtuu voi jäädä omaankin haaviin jotain uusia näkökulmia että ne asiat voi näinkin hoitaa.

Sama mikä on ollut jo useampaan kertaan; ulkopuolisen palkkatyön ohella kun tekee niin toiminnan tehokkuus on aika erilaista kuin päätoimisilla. Kun rahtimies hoitaa puinnit, samaan aikaan itse on käytännössä työllisetty viljan ajamisen ja kuivurin hoitamisen kanssa. Jos puisi itse, aikaa (lomapäiviä) menisi tuplaten. Samoin rahtimies hoitaa puimurin huollot, tankkaukset ja puhdistukset ja siirtoajot ja hoitaa puimakoneen vaihtamisen muutaman vuoden välein.

Rahtimiehen kalusto on myös tehokkaampaa ja uudempaa mihin itsellä olisi varaa eli vähemmän sitä yllärihuoltoa.  Kaikki tuo tarkoittaa vähemmän poissaoloa palkkahommasta. Jos vaihtoehtona ei ole olla palkkatyössä niin se vaihtoehtoiskustannus tai vaihtoehtoistuotto puuttuu ja kannattavuuslaskelma näyttää erilaiselta.

Onnekkaasti käytettävissä on ollut ruiskutuksiin rahtimies joka hoitaa ihan täyden palvelun, hankkii aineet ja ruiskuttaa ties kuinka monen tilan viljelykset. Tuossakin tulee rahtihommasta aika säästö kun voi ajaa kerralla hehtaareja isot määrät ilman välipuhdistuksia tai tyhjentelyjä ja iso kone tallaa vähemmän ja aineistakin saa paremmat alennukset kuin jos jokainen ostaa erikseen.

Omaa työtä on sitten äestykset, kylvö ja kyntöhommat sekä kuivaukset ja osto- ja myyntipuoli. Siemenen kunnostus on myös tehty rahtihommana.

Suojavyöhykettä on suunnilleen maksmi, mutta toisaalta pellot on niin että ne on kyllä ihan asiallisessa paikassa vesistönsuojelun suhteen. Satotasojen suhteen en usko jääväni naapureista jälkeen.

Työpaikoilla on varsin joustavasti saanut järjestettyä vapaata, asia on neuvoteltu ja so***** töihin tullessa ja kirjattu työsopimuksiin.  Yksi esimies (vasemmistoliiton miehiä) alkoi nillittämän lomista ja muista poissaolemisjärjestelyistä, otti sitten vielä yhtä pykälää ylemmän pomon neuvotteluun mukaan ja tuloksena oli että minä jäin ja tuo esimies sai kenkää.

Herää kysymys, miten tuo enimmäkseen rahtipalveluilla viljeleminen voisi hyvillä sadoillakaan olla kannattavampaa kuin koko viljelyn ulosvuokraaminen kyseisellä erittäin kysytyllä alueella. Ehkä juurikin tietyt osatilan voimalliset tukimuodot antavat paremman hyödyn, ja nostavat kokotilan tuottoastetta, ja nämä tukisummat voi sitten ulosmitata sen suojavyöhyketuen urakoitsijanpalkkoihin.

-SS-