Rasvakupit lähti lopulta irti, vaikka meinas ensin usko loppua. Ne oli järeät ainesputken pätkästä valmisteut, ja putken päähän oli hitsattu pyöreä kansi. Kuppissa oli hienokierre, ja se aukesi Bachon suurimmilla putkitongeilla pirusti vääntämällä. Kärryt oli jälkeen maalattu ja maali osaltaan liimasi kupit kiinni. Nyt täytetään kupit uudella vaseliinilla, ja asennetaan nipat niihin
Hyvä että lähti.
Minä täällä kerran manasin jonkun hinattavan hiekottimen napakuppeja. Ne oli suurin piirtein puolipallon muotoiset, muoviset, eivätkä halunneet millään kohtuullisella keinolla irrota ehjinä. Vaikka puristi pihdeillä niin että kuppi oli jo ihan lutussa ja hajoaminen lähellä, niin ei se pyörähtänyt eikä muutenkaan hievahtanut milliäkään.
Jätin ne sitten rauhaan kun ehdotonta tarvetta avaamiseen ei tuolloin ollut, olisin vaan kiristänyt laakerin välyksiä hitusen ja rasvannut varmuuden vuoksi.
Tavallisestihan paikoilleen painettu malli lähtee peltireunasta kiilaamalla, kierteelliset kiertämällä ja lukkorenkaalla lukitut tietysti lukitus poistamalla. Mutta insinööri on kekseliäs eläin...